SYKSYN VIRALLINEN ALOITUS

”Sataa sataa ropisee, pili pili pom.." Sadekeli on vallannut Suomen rintaman. Puissa lehdet kellastuvat, ruska aika alkaa olla käsillä. Illat pimenee ja saan polttaa kynttilöitä. Koulukin alkoi melkein kuukausi sitten ja toi mukanaan normaalin arkirytmin. Töistä ei kuitenkaan ole vieläkään tietoa, mutta ehkä en niitä tälle syksylle niin tarvitsekaan. Tehdään siis sijaisuuksia.

Koulu tuntuu menevän nyt jollain ihme voimalla eteenpäin. En oikein tiedä, miten ihmeessä olen saanut sykittyä sen eteen näin paljon. Keväällä pitäisi olla kaikki teoriaopinnot jo pois alta ja voin oikeasti etsiä töitä kunnolla. Siis tyyliin vuoden viransijaisuutta. Ensi syksylle jäisi ainoastaan koulussa käytäväksi opinnäytetyöhön liittyvät asiat.

Nyt harmittaa, etten aloittanut opinnäytetyötä jo viime keväänä. Jos olisin silloin jaksanut nousta sängystä ylös, olisin nyt keväällä voinut ottaa koulusta paperit ulos. Nyt joudun olemaan vielä sen puolitoista vuotta koulussa. Pahus. No toisaalta kevät on jo valmiiksi tiukka, joten kyllä se sijaisuuskin kelpaa.

Syksy aloitettiin viralliseti tänä vuonna synttärijuhlilla. Mukana oli ne tärkeimmät ja läheisimmät ystävät, sisarukset puolisoineen kummankin puolelta. Kyllä pieniin juhliin on aikaa, mutta seuraavia juhlia saa sitten odottaa. Sen verran hintavat nuokin pippalot olivat. Mutta eniten odotinkin ihmisten näkemistä, etenkin hänen, jota en ollut taas useampaan vuoteen nähnyt. Juhlia jännitin aika paljon. Miten käy kun laitetaan kaveripiirit sekaisin? Pääsääntöisesti se meni ihan hyvin. Tosin muutama täysin aliarvoinen kommentti lensi ystävälleni ilmaan ja kyllä hävetti, häpesimme molemmat; minä ja mieheni.

Aina kaikki ei suju niin kuin pitäisi. Se kun yksi mokaa, jää itsekin miettimään olisiko omassa käytöksessä ollut parantamisen varaa.  Olisiko minun pitänyt tehdä ja toimia toisella tavalla tai jättää jotain sanomatta?


In English:


Fall began a birthday celebration. I got all the key people in the scene. Thus after a long time to him, which I see very rarely. To celebrate a lot of stretching. What will happen when you put a guy messed up circuits? Everything went really well. Only a few tasteless comment to my friend. Yes, ashamed. Häpesimme both, I and J.

It does not always turn out the way it should. It is when one is doing wrong, is to think about themselves in their own behavior would have been room for improvement. Would I have done and to act in a different way, or leave something unsaid?

Juhlien järjestämistä

Väsyttää. Paljon olisi tekemistä niin juhlien järjestämisessä kuin koulunkin kanssa. Kaikkeenpa sitä pieni ihminen sotkeutuukin ja yrittää selvitä siitä kunnialla.

Koulu on kutakuikin mallillaan. Vielä olisi yksi rästitehtävä viime keväältä jäljellä ja tämän syksyn tehtävätkin on hoidettu melkein aikataulussa. Mitä nyt ennakkotehtävä on hieman myöhässä, ehkä. Palautuspäivää en ole kovinkaan tarkasti vielä katsonut. Nyt kun opinnäytetyölle näytettiin vihreää valoa, saisin tehdä ideapaperin ja sen jälkeen hommat alkaisivat sen osalta pyöriä täysillä. Opinnäytetyö on kylläkin tämän vuoden kouluhommista se, jota olen odottanut ehkä eniten. Innolla odotan, että pääsen kunnolla tekemään sitä. Aihe kun on minulle tärkeä ja hyödyllinen myös muille kuin minulle.

Mutta en olisi ikinä uskonut, että juhlien järjestäminen on näin työlästä. Vaikka suunnitelu on aloitettu kerrankin ajoissa. Onneksi kaikkea ei tarvitse tehdä yksin vaan J on näiden kemujen suhteen ollut myös hyvin aktiivinen. Viikon ajan on siivottu ja puunattu. Vitriinit siistitty ja kaapin päälisiä laitettu kuntoon. Edelleen tuntuu, että tekemistä riittää loppumetreille asti.

Tarjoiluja on mietitty ihan urakalla. Ja juomia varten saatiin eilen tuotua lisää kylmätilaa kotiin. Kunhan kaikki on valmista ja saa hetken nauttia siististä ympäristöstä ja juoda kahvit ilman, että tarvitsee samaan aikaan häärätä kymmentä eri asiaa. Oikeastaan kaikki alkaa olla jo valmista. Siltikin tuntuu, että tekemistä riittää. Kiitos siitä Sofin karvanlähdön. Vaikka tänään on vielä vuorossa imurointi, niin sen tietää, että huomenna ja lauantaina joutuu vielä imuroimaan uudelleen. No tämä on kai sitä koiraperheen arkea.

Tarjoiluastioita on kerätty kasaan ihan urakalla. On lainattu termaria ja boolimaljaa kauhan kera. Vielä odotellaan tarjottimista vastausta. On mietitty vaatetusta ja kaikkea mahdollista. Pitäisi vain toivoa, että juhlat menevät hyvin. Nyt yhditetään kavereita.

Nämä on oikeastaan toiset juhlat, jotka me järjestämme meillä. Me emme oikeastaan ole juhlivaa sorttia kumpikaan. Silloin juhlitaan kun siihen oikeasti on aihetta. Nyt lauantaina saan nähdä monta hyvää ystävää kerralla. Sitä odotelessa.

Megailua Tampereella (osa3)/ Mega in Tampere (part3)

 
Sunnuntainpäivän saldo 31 purkkia, päivä ennätys meni rikki, ja päälle 21 000 askelta.
La - Su saldo noin 50 purkkia ja askeleita reilut 45 000 kappaletta.

Oli järjestäjä porukka saanut kastattua hyvän tapahtuman. Homma toimi, ja paikalla oli hyvä meininki.Jos ei olisi niin ujo, olisi ehkä tullut juteltua enemmänkin vieraiden kanssa. Toisaalta on kiva näin. Saimme tutustua kuitenkin uusiin kätköiljöihin purkeilla.Ehkä minäkin ilmoittaudun seuraavan megan työtekijä kuntaan mukaan. ;)

Seuraavaa siis odotellessa. Kiitos ja kumarrus kaikille mukana olijoille.

In english


On Sunday we went to get 31 caches, daily record was broken, and over 
21000 steps. Sat - Sun balance of about 50 caches, and steps over 45000.


There was a gang organizer received a heap of good event. Here's how it worked, and there was a good meininki.Jos would not be so shy, it might become even more after talking with strangers. On the other hand is a nice way. We were, however, we explore the new amateurs cache access. Maybe I register for the next megaan worker. ;)  
  

So while waiting for the next. Thank you to all involved.

Megailua Tampereella (osa2)/ Mega in Tampere (part2)

Viikonlopun tarkoituksenahan oli kerätä mahdollisimman monta löytöä ja liikkua paljon. Näin ollen päätimme jättää auton majapaikkaamme ja liikkua kävellen. Kaikki kun oli ystäväni luota kävelymatkan päässä. Ystäväni luota lähtiessä suuntasimme nokkamme kohti Tampereen keskustaa ja sen tuomia haasteita. Kuljimme kaunista rantareittiä ja onnistuimme jopa pomppimaan kartanon edestä juuri juhlakansan keskuudessa pujoitellen. Hieman hävetti siitä puikkelehtia, mutta tajusimme liian myöhään, joten mentävä oli.

Tampereen keskusta tuli viikonlopun aikana hyvinkin tutuksi. Siellä kun on nyt pyöritty ympyrää tutkien lähestulkoon kivienkin alta. Keskustassa riitti väkeä: oli geokansaa liikenteessä ja sen lisäksi vielä niitä tavallisia tamperelaisia, jotka eivät olleet tietoisia siitä, mitä ympärillä tapahtuu. Meidän onneksemme saimme suhteellisen rauhassa etsiä ilman ylimääräisiä silmäpareja. Vain muutamaan paikkaan joku toinen osui meidän kanssa samaan aikaan.

Ennen kuin päätimme palata alueelle, päätimme vielä poiketa majapaikan kautta pikaisesti. Otimme sieltä uuden suunnan kohti Härmälää ja lähdimme jatkamaan matkaa kävellen. Välissä jo tuntui, etten enää haluaisi ottaa yhtään askelta. Mutta jollain ihmeen voimalla sitä sai kyllä itsensä liikkeelle ja jatkamaan matkaa. Matkan varrella kun oli vielä purkkejakin niin matka sujahti nopeasti ohi. Alueelle päästyämme kiertelimme ympäriinsä ja yritimme bongailla tuttuja nimimerkkejä. Me kun olemme ujomman puoleisia, jää usein uudet tuttavuudet juuri tuonne purkien hauille. Lisäksi päädyimme alueellakin tuijottelemaan GPS -laitetta ja bongasimme muutaman chirpinkin vaan kiinni emme niitä saaneet.

Alueella huomasi sen, kuinka kansainvälinen tapahtuma loppupelissä olikaan. Paikan päällä saattoi kuulla monia eri kieliä ja sillä Euroopan maista oli paljon väkeä paikalla. Toki myös muualtakin maailmalta oli väkeä paikalle saapunut. Markkina-alueellakin oli ulkomaalaisia myyjiä. Oli kiva nähdä heidän tuotteitaan, koska niissä on paljon eroa myös meidän tuotteisiimme. Terassillekin taisimme eksyä muutamat juomaan. Päivä kun oli ollut pitkä, päätimme kuitenkin pysyä kohtuudessa ja painella ajoissa majapaikkaan.

Päivän saldoksi kertyi n. 20 purkkia ja päälle 25 000 askelta. Todellinen kuntokuuri, sitähän tämä laji on. Ja ennen kaikkea monivaltaista liikuntaa. 

 

In English


Tampere center became very familiar during the weekend. There is now a rotation circle around the radar almost kivienkin. In the center was enough to crowd: geokansaa was in traffic and in addition they are still common types of Tampere, who were not aware of what is happening around. Fortunately for us, we were able to find a relatively peaceful with no extra eyeballs. Only a few places we hit someone else with the same time.

The region saw it, the international event in the final game was. On the ground could hear many different languages​​, and because the European countries had a lot of people there. Of course, also from parts of the world was the crowd arrived. Market alueellakin were foreign vendors. It was nice to see their products, because they have a lot of difference in our products. Terrace Llekin we would get lost a few to drink. Day had been a long while, we decided, however, remain moderate in the new house, and run fast in time slot.

During the day, we got about 20 cans, and we walked over 25 000 steps. The actual condition of a course, that's what this species is. And, above all, a comprehensive physical activity.

Megailua Tampereella (osa1)/ Mega in Tampere (part1)

Lauantai aamuna oli aikainen herätys. Sängystä tuli ponkaistua jo kuuden aikaan ylös, jotta saisimme kaiken valmiiksi seitsemään mennessä ja pääsisimme suuntaamaan auton keulan kohti Tamperetta. Tai näin oli ainakin suunnitelma. Kaikki ei sitten kuitenkaan mennyt ihan suunnitelmien mukaan. Ensinnäkin vielä oli GPS laittamatta lähtö kuntoon ja tarvittavat tiedot sinne lataamatta. Laita mies asialle väsyneenä ja silmät ristissä niin lopputuloksena on Katastrofi. Hänen piti poistaa joku tiedosto niin hän onnistui poistamaan vahingossa kartat koko laitteesta. Niitä sitten etsittiin kissojen ja koirien kanssa puolisen tuntia ennen kuin muistin, että toisella konella on kartoista varmuuskopiot. Ei muuta kuin kartat gps:n ja menoksi.

Meidän tuntien hieman jännitti, että pääsemmekö ollenkaan perille asti. Melkein poikkeuksetta kun olemme matkalla, huomamme olevamme ihan jossain muualla kuin siellä missä pitäisi olla. Etenkin siinä vaiheessa kun pitäisi palailla kotiin päin. Mutta tätä ei tapahtunut tällä kertaa. Vaikka pysähtelimme paljon matkalla niin siitä huolimatta matkamme eteni hyvää vauhtia ja ilman sen kummempia kommervenkkejä. Ainakin melkein. Yhdellä pysähdyksellä mies pääsi sitten nauttimaan extreamistä. Autoparkkiin ja matka kohti metsää. Siellä se oli. Iso kivi. Ylös pääsy ei tuottanut ongelmaa, mutta alas tulo olikin sitten toinen juttu. Etenkään kun ei ollut mitään välineitä mukana. Siispä. Mies on ison kiven päällä ja minä juoksen kiveä ympäri etsien reittiä, mistä pääsisi alas. Meidän harrastuksemme siis vain vahvistaa parisuhdetta. Kyllä siinä mielessä jo kävi, että pitäisikö soittaa palokunta paikalle. Lähinnä alkoi itseäni naurattamaan. Mitä minä sanoisin hälytyskeskukselle.. "Hei voisitteko tulla tuomaan tikkaita tälläisiin koordinaatteihin, kun tuo mies ei pääse tuolta isolta kiveltä alas. Niin siis tähän ei autolla pääse viereen..." Se olisi ollut jo liian koomista.

Ehjin nahoin pääsimme kuitenkin päämääräämme. Saimme auton parkkiin ja lähimpään puskaan oli jälleen pakko sännätä. Saimme käsiimme sen mitä puskasta haimme ja päätimme vielä siirtää autoa hieman lähemmäksi. Seuraava parkkipaikka löytyi helposti. Autolta poistuimme jälleen puskan kautta kohti Härmälän leirintäaluetta. Olimme saapuneet päämäärään kerrankin ajoissa. Olimme ilmoittaneet olevamme paikalla yhdentoista ja yhden välillä. Nyt saatoimme aloittaa viikonlopun vieton hyvällä omalla tunnolla. 


In english 

Saturday morning was a wake-up time. We climbed out of bed for up to six in the morning, to get everything ready by seven, and we could direct the vehicle toward the bow of Tampere. Or at least that was the plan. All, however, does not, then just go according to plan. First of all, it was still without placing the GPS output condition and the necessary information there to download it. Put a man about it when you are tired and your eyes crossed, so the end result is a disaster. He had to remove a file so he managed to accidentally remove the maps of the entire device. They then searched for dogs and cats with half an hour before I remembered that one is konella maps backups. None other than the maps for the GPS and go.

Our feeling a little nervous that we shall make it all the way at all. Almost without exception, when we are on the way, we realize that we are somewhere quite different than what there should be. Especially at the stage when we should have a piece of home. But this did not happen this time. Although a lot of stoppages on the way so despite our journey progressed rapidly and without any special incidents. Well, almost. One stop, then he got to enjoy the extream. Parked the car and the journey towards the forest. There it was. A big stone. Top entry did not produce the problem, but the revenue was down, then another story. In particular, when there were no instruments involved. So. The man is a big stone on stone, and I will run around looking for a route, which reach down. Our hobby, therefore, only strengthen the relationship. Yes, it already had in mind, that should call the fire department. Mainly myself began to laugh. What I would say the alarm center .. "Hey, could you come to bring this to the coordinates of the ladder, when the man did not get from that big rock bottom. So, therefore, this does not get a car next to ..." It would have been too comical.

We were able to escape unscathed, however, our goal. We got a car park and the nearest puskaan was again forced to shoot. We got our hands on what puskasta we got and we decided to still move the car a little closer. Next car park was easy to find. Disembarked from the car back through the bushes toward the Härmälä camping. We had arrived at the goal on time for once. We were informed that we are located on one another, and one between. Now we could start off the weekend celebration with a clear conscience.


(I`m so sorry in my english...)

Tien päälle

Lauantaina pitäisi jälleen lähteä tien päälle. Tällä kertaa auton nokka osoittaa Tamperetta ja seurana on mahtava mies.

Tämän viikonlopun reissua on odotettu pitkään ja hartaasti. Mistään syystä emme jättäisi tätä tilaisuutta käyttämättä hyödyksi Tampereen visiitin ajankohdaksi. (Olipas erittäin hölmösti muotoiltu lause.) Mielellämme olisimme lähteneet jo huomenna liikenteeseen, mutta koiran hoidollisista syistä pääsemme vasta lähtemään lauantai aamuna. No mikäs tuossa. Muutama hassu tunti lähdön viivästymiseen ei meidän menoa haittaa. Pääsemme leikkimään "turisteja" Tampereelle. Majoituskin järjestyi lopulta niin, että olemme hyvän ystäväni luona yötä. Kaikki hotellit kun tahtovat olla viikonloppuna Tampereella täynnä. Se ei meitä kylläkään yllättänyt, sillä tiedämme monen muunkin olevan sinnepäin liikenteessä ja samalla asialla kuin mekin.


Viikonloppuna Tampereella tai no tarkemmin ottaen Härmälässä tapahtuu ja paljon. Ainakin meille miellekästä puuhaa. Pääsemme tapaamaan ihmisiä: vaihtamaan kuulumisia tuttujen kanssa ja tutustumaan uusiin ihmisiin. Puhuttavaakin varmasti riittää. Onhan kaikilla yhteinen harrastus.

Päämäärämme on siis Mega-event -tapahtuma, jonne kerääntyy yli tuhat harrastajaa ympäri maailmaa. En millään malttaisi lähtöä odottaa. Pääsee taas kunnolla vauhtiin ja toivottavasti sijoituskin kasvaisi hieman. Mutta ei sillä sijoituksella minulle ole niin väliä, sille toiselle ehkä kylläkin. Pääasia on kuitenkin se, että olisi hauskaa.

Olen niin onnellinen siitä, että meillä on yhteinen harrastus. Harrastus, jonka ansiosta liikkuminen on monipuolista ja mukavaa. Se, että saa yhdessä tehdä jotain, on ehkä kaikkein parhainta mitä minä tiedän. Niin vähän kun olen kesän aikana tuota ihanaa miestä nähnyt, sitä suuremmalla innolla odotan yhteistä viikonloppua. Mikäpä voisikaan olla paremmin.

Georeissu Härmälään yhdessä. Saadaan tulla ja mennä niin kuin halutaan. Ainakin periaatteessa. Meihin voi Härmälässä törmätä samoin kuin Tampereen keskustassa. Tosin liikkeellä on myös paljon muitakin. Minä en jaksa odottaa...



And in Englihs

Weekend in Tampere, or more precisely is happening and a lot of Härmälä. At least for us a nice thing to do. We get to meet people: to exchange news with friends and meet new people. Certainly enough to talk about. After all, all a common hobby.

Our goal is to be mega-event event, which builds up over a thousand enthusiasts around the world. I do not expect any malttaisi departure. Get back up and running properly and the associated investment will hopefully grow a little. But it is not the emplacement of me not really matter, though it may be another. The main thing is, however, that it would be fun.

This event has enrolled more than 1,000 participants from around the world. I can not wait until Saturday. Maybe we meet in Tampere.

Virallinen kesäloma

Sain aloittaa lomani aivan mahtavasti. Tulin riparikiertueelta kotiin J:n työpaikan kautta, kun piti häneltä hakea auto. Kotiin päästyäni minua odotti varsinainen yllätys:

Kahvit keittetty termariin

Itse leivottu mustikkapiirakka

kauniisti asetellut mansikat

kukkakimppu ja kaunis rannekoru

sekä kattaus 

Siinä tuli jälleen todettua, kuinka paljon tuota mielettömän ihanaa miestä rakastankaan. Vielä sain häneltä kauniin sormuksen ja samaa sarjaa olevat korvakorut korupussin kera. Minut on tosiaan lahjottu.

Loma on mennyt synttärijuhlia järjestäessä ja myös hieman töitä tehdessä. Päätin tähän kahden viikon lomalle ottaa kuitenkin sijaisvälityksen perehdytyspäiviä neljä kappaletta, jotta syksyllekin olisi töitä. Mukavaa vaihtelua kotona löhöömiselle. 

Ensi viikonloppu menee reissatessa, kun ulkomaita myöten kokoontuu saman lajin harrastajia suurtapahtumaan Tampereen kupeeseen. Tuota taoahtumaa on innolla odotettu melkein vuoden päivät. Kiva nähdä pitkästä aikaa myös muita harratajia kunnolla ja vaihtaa heidän kanssaan kuulumisia.

Varsinaista asiaa minulla ei tällä kertaa ole. Olen nyt jotenkin niin lomaorjentoitunut. Ihana mieheni paistaa minulle lettuja, kun minun teki niitä niin kovasti mieli. 

Ja kyllä rakastan häntä enemmän kuin mitään muuta: Nyt, aina ja ikuisesti.

Tunnustus

Tunnustuksen saajan kuuluu kertoa lempi 1) väri 2) ruoka 3) paikka, jossa haluaisi käydä.

 

 

 

1. Sinisen ja violetin sävyt

2. Ruoka, joka on yhdessä tehty miehen kanssa

3. Skotlanti, siellä on paljon linnoja, joita haluaisin kuvata.

Tunnustus tulisi antaa 15 bloggaajalle eteenpäin, mutta haluan korostaa niitä, jotka tämän tunnustuksen ovat todella ansaistsevat, joten:

 http://tatipunainen.blogspot.com/

 

http://pompula-pompula.blogspot.com/

 

http://lissunomablogi.blogspot.com

 

http://harhakuviajariitasointuja.blogspot.com/

 

 

Kesä mansikat

Ostin mansikoita, niitä kalliita.
Nyt on sormet punaiset ja mieli makea.

Kesän aikana olen puhunut nuorten kanssa monista asioista. Olemme puhuneet tunteita, rakkaudesta ja seurustelusta. Olemme pohtineet Raamatua urakalla. Olen opettanut rippileireillä kristinuskon perusasioita. Olen laulanut paljon ylistyslauluja ja saanut vahvistusta omaan uskooni. Olen oivaltanut jotain uutta ja löytänyt rukoukselle uuden väylän. Olen jakanut ehtoollista ja nauttinut jumalanpalveluksen hartaasta tunnelmasta.

Olen kokenut paljon. Olen saanut tuntea onnistumisen kokemuksia ja epäonnistumisia. Olen myöntänyt nuorille, että oppitunti oli ihan kamana. Olen lukenut satuja ja tarinoita, istunut nuotiolla ja käynyt uimassa. Olen nauttinut ja kärsinyt helteestä.

Olen pahoittanut mieleni ja saanut levätä. Olen myös ollut erittäin väsynyt. Olen ollut järkyttynyt rippileirin sketseistä ja isosten asenteesta. Olen joutunut nöyrtymään ja tekemään töitä. Olen toki myös saanut kiitosta tehdystä työstä. Olen itkenyt ja nauranut, potenut koti-ikävää ja kokenut sen ilon kun olen saanut tulla reissuilta kotiin.

Olen myös ollut mökillä ja kalassa. Olen käynyt kätköilemässä ja nauttinut vapaasta. Olen aloittanut rästitehtävien tekemisen, mutten ole vielä saanut yhtään tehtävää valmiiksi. Olen grillannut ja saunonut. Uinut hieman lisää ja viettänyt aikaa J:n kanssa. Olen puhunut J:n kanssa asioista, joista harvoin puhumme.

Olen ehtinyt tehdä käsitöitä ja haaveilla. Olen ottanut toista tuhatta valokuvaa. Olen kirjoittanut ja lukenut. Olen syönyt jäätelöä ja juonut limua. Minä olen nauttinut kesästä.

Olen saanut kesätyöt päätökseen ja pääsen aloittamaan virallisen kesäloman ennen koulun alkua.

Anna Pihlajaniemi: Adoptiomatka

Kirja, jota ei malttaisi kädestä pois laskea. Se imaisee mukaansa. Uppoudun syvemmälle. Haluan tietää lisää.

Kirja on niin taidokkaasti kirjoitettu, ettei sen lukemista malttaisi millään lopettaa. Edes hetkeksi. Mitä enemmän lukee niin sitä ennemmän haluaa tietää. Kirja kertoo melkein viiden vuoden odotuksesta. Siitä mitä se on.

Kirjan mukana kulkee vahvat tunteet: Kelpaanko, kaipaus ja toivo. Kysymykset risteilevät päässä urakalla. Vaikka minulla ei ole lapsia, on helppo samaistua Annan tunteisiin. 

"Ostan leluja lapselle, jonka nimeä tai ikää en tiedä."

Adoptiomatka on koskettava tarina tosielämästä. Sen haasteita ja odotuksista. Samalla kirjasta kumpuaa se tunne, että toiset eivät ymmärrä. Silloin kun kyse on biologisesta lapsesta, kukaan ei kyseenalaista, mutta adoption kohdalla usein on toisin. Harva ymmärtää ja usein kysytään kummassa on vika. 

"Kaikkein tärkein määrre puuttuu. En ole kenenkään äiti." "Minulla on oikeus katkeruuteen, sillä: Kaikki muut saavat lapsia, Minä joudun odottamaan lastani enkä ehkä koskaan tule äidiksi."

Epävarmuus tulevasta on pelottavaa. Onko lapsi jo ensi jouluna vai kenties kesänä? Näihin kysymyksiin ei Annalle osattu vastata. Epävarmuus siitä toteutuuko unelma vai ilmoittaako Kiinan viranomaiset, ettei pariskunta saa sieltä lasta. 

"Teillä on nyt pieni tyttö." "Kuinka ihana hän on. Hän on vielä vauva." Meillä on samanlainen nenä."


Ilo ja onni. Suunnattoman suuri rakkaus. Se kaikki on niin käsinkosketeltavaa. Kirjan tunnemaailmaan uppoaa väkisin mukaan, sillä Adoptiomatka on koskettava ja herkkä. Se on antoisa lukukokemus, joka saa ajatukset liikkeelle. Kirja on värikäs ja tunnerikas. Tunteita laidasta laitaan. Ennen kaikkea adoptiomatka on kuvaus prosessista, joka on pitkä ja vaikea. Prosessi, jossa koko elämä tutkitaan ja pengotaan. Kirja on myös kuvaus kansainvälisen adoption byrokratiasta ja ihmisistä sen takana.

Tämä on kirja, jota lämpimästi voin suositella luettavaksi on lapsia tai ei. 

Anna Pihlajaniemi. 2011. Adoptiomatka. Latvia: Tammi.

Lähtölaskenta syksyyn

Olen ehkä tylsä ihminen, mutta minä odotan jo syksyä ja viileneviä ilmoja.

Nyt kun jäljellä on kolme työ päivää ennen pientä hengähdystaukoa, huomaan itsessäni sen, että työmotivaatio alkaa olla aika vähissä. Tietyllä tapaa olen jopa asenteelle, että ihan sama mitä nuoret saavat opetuksesta irti.

Vielä pitäisi pari päivää rutistaa. Tiukinta siinä on se, että en haluaisi olla kahta yötä pois kotoa ja olisin halunnut viettää synttäritkin juuri silloin kun ne on. Mutta näillä mennään.

Taas huomaan, että paljon on tänäkin kesänä jäänyt tekemättä sellaista mitä piti tehdä. No ehkä ensi kesänä sitten.

Nyt:

En millään jaksaisi lähteä töihin. Liian kuuma ja motivaatiokin hieman kateissa.

Nyt on uusi lelu

Tänään on kulutettu aikaa. Vietetty todellista vapaapäivää. Mitä luksusta.

Kävimme päivällä pyörähtämässä J:n veljiä moikkaamassa ja sain kokeilla Nokian C7:n puhelinta. Siinä se oli. Ihan mahtava kapistus. Juuri käteen sopiva, kevyt ja helppo käyttöinen melko peruspuhelin. Se oli kuin minua varten tehty. Näin ollen lähdimme hakemaan uutta puhelinta, joka nyt komeilee kaikessa komeudessaan kirjahyllyssä latauksessa, jotta sen saisi käyttöön otettua. Siispä vielä huomiseen asti kulutan vanhaa puhelinta, joka on palvellut hyvin viimeiset kaksi vuotta käytössä.

Tässä uudessa puhelimessa on entistäkin parempi kamera, ainakin siis tähän vanhaan luuriin verrattuna. Se, että puhelimessa on 8 mg:n kamera on minulle ihan luksusta. Vaikka omistankin kunnon kameran ja vielä hienon sellaisen, on tosinaan helpompaa kun myös puhelimessa on kamera ominaisuus salamavalolla varustettuna. Minä kun en aina jaksa kunnon kameraa kantaa mukana.

Kävin myös moikkaamassa pikkusiskoani tänään. Oli kiva nähdä pitkästä aikaa. Vaikka asummekin suhteellisen lähekkäin, ei kovin usein tule nähtyä. Minun elämäni kun on toisinaan hyvin hektistä ja olen milloin missäkin päin Suomena. Etenkin näin kesäisin.

Tuli vaihdettua kuulumiset ja iloittua myös hänen miehensä uudesta työpaikasta. Hyville tyypeille löytyy aina töitä. Onneksi. Oli myös kiva nähdä kuinka paljon siskon lapsi oli kasvanut sitten viime näkemästä ja toisaalta on harmi, että lapset kasvavat niin nopeasti. Nyt tämäkin tapaus jaksoi jo hymyillä sitä kaunista lapsen hymyään, joka ylsi aina korviin asti ja silmätkin tuikkivat samalla kuin pienet tähdet.

Illalla olisi vielä luvassa saunareissu ja koira neidin uitto siinä matkan varrella. Kiva kun on koira, joka pelkää juoksevaa vettä. Pientä tuskaa siis nämä hellepäivät ja kun päivällä ei voi pitkää lenkkiä kuitenkaan tehdä. Ihan vain pelkän kuumuuden vuoksi.

Tässä samalla myös valmistaudun jo syksyyn ja koulun alkuun. Tuli ostettua jo uusi kansio syksyä varten. Tämä kansio on huomattavasti fiksumpi kuin aikaisemmat ostamani. Ainakin omalla tavallaan. Jokaista aihekokonaisuutta varten on oma tasku ja paperitkin pysyvät toivon mukaan hieman paremmassa järjestyksessä ja ei tarvitse koko aikaa miettiä, että missä nyt on vastaavan aiheen paperit. Lisäksi tässä kansiossa on tilaa reilusti myös syksyllä aloitettavaan opinnäytetyöhön. Voi kumpa koulu alkaisi jo pian. En jaksaisi odottaa.

Norjan terroriteot - Norway `s terrorist acts

Avasin eilen tietokoneelta maikkarin sivut ja silmiini hyppäsivät Norjan tapahtumat. Jotenkin pysähdyin siihen paikkaan ja vain luin ja luin. Tuli samanlainen efekti kuin aikoinaan mm. Jokelan ja Kauhajoen koulusurmien tai Japanin tsunamin kanssa. Aika pysähtyi. Vain uutiset kertovat meille mitä tapahtuu.

Minä en voi käsittää miten joku pystyy tuon kaltaisiin tekoihin. Ensin räjäytetään pommi, jotta huomio ei keskittyisi vielä raa-empaan tekoon niin voimakkaasti. 85 nuorta kuoli teloitusmaisesti terroristin tulituksessa. Miten kukaan pystyy kantamaan sellaista taakkaa harteillaan?

Uutiset ovat täynnä Norjan tragediaa. Jälleen tuntuu, että media oikein mässäilee aiheella. Myös Norjassa on moitittu mediaa, sillä he saattoivat nuoria vaaraan yrittäessään soittaa heille juuri silloin kun he pakenivat ampujaa. Miten toimittajilla ei käynytkään mielessä, että he saattaisivat paljastaa jonkun piilon tavoittelu yrityksillään?

Nämä vetävät aina mielen hiljaiseksi. Nämä ovat näitä, joita ei ihminen voi käsittää. Minä muistan ja sytytän kynttilöitä. 

 -------------------------------------------------------------------------------------------------------

    

  Yesterday I opened the computer news site and my eyes jumped from the Norwegian events. Somehow, I stopped into the place and just read and read. Came to the same effect as the once example. Jokela and Kauhajoki school shootings, or the tsunami in Japan. Time stopped. Only the news telling us what is happening.

I can not understand how someone is able to import such acts. First, a bomb exploded, so that attention is concentrated on raw empaan act so strongly. 85 young people died teloitusmaisesti terrorists gunned down. How anyone can bear such a burden on his shoulders?

The news is full of tragedy in Norway. Again, feel that the media correctly mässäilee motif. Norway also has criticized the media, because they could endanger young people trying to call them just when they fled to the shooter. How journalists did not even mind that they might reveal someone's hiding the pursuit of enterprises?

These always attract the mind silent. These are such that no human being can comprehend. I remember, and I'll light candles.

Kokeillussa iPhone

Juupa.. oma puhelin vetelee viimeisiä ja siinä näppäimetkin jumittelee vähän väliä. Minulle tarjottiin iPhonea. Ilman kokeilua en kuitenkaan suostunut sitä käyttöön ottamaan. Ja nyt olen melko varma siitä, että puhelin menee huomenna palautukseen.

Juu. Onhan se ihan hyvä puhelin. Hyvä kosketusnäyttö ja siihen saa ladattua paljon kivoja sovelluksia kuten angry Birdsin tai suomenkielinen Raamatun. Koska puhelin oli pari päivää ensin J:n kokeilussa, oli ensimäisenä ongelmana se epäkäytännöllisyys jos täytyisi poistaa useampi numero kerralla. Liian työlästä. Nokiassa tuo käy huomattavasti helpommin. Lisäksi iPhone on kooltaan hyvin iso ja suhteellisen painava.

Toisena ongelmana on lataus. Jälleen pitäisi ostaa kaikki uudet piuhat, jotta sitä saa ladattua jossain. Kotiin ja autoon nyt ainakin. Lisäksi se, että jos puhelimesta on äänet pois päältä, ei myöskään silloin toimi herätyskello. Mistä löytyy soittoäänet ja onko niitä puhelimessa ollenkaan? Ja suurin pettymys on kameran taso. Kuvat suttuisia ja jos on yhtään hämärää niin sillä ei voi kuvata ollenkaan. Salama ominaisuus siis puuttuu kokonaan.

iPhonen kartta palvelu ei ole samaa luokkaa kuin nokiassa ja tekstiviestit ovat hieman hankalat. Asetuksistakaan en ymmärrä juurikaan mitään.

Toki tässä on hyviäkin puolia. Itse saa valita sovelukset mitä puhelimelleen haluaa ja muistio ominaisuus on ihan toimiva. Etenkin jos kirjoittaa yhtään enempää. Lisäksi sähköpostit on helppo ja nopea lukea puhelimella. Niin ja kosketusnäyttö, josta mainitsinkin jo aikaisemmin on ihan omaa luokkaansa. Sitä on ilo käyttää, sillä se toimii kuin ajatus.

No tämä ei kuitenkaan ole minun puhelin. Ei nyt eikä kyllä jatkossakaan. Enköhän minä pysy tuolla Nokian linjalla. Tuttu ja turvallinen ja saa ihan varmasti ladattua melkein joka paikassa.

Oma koti kullan kallis

Tänään kotiuduin leiriltä. Mikä ihana tunne. Kesän leirit ovat nyt takana.

Rankka leiri. Siis omalla tavallaan. Opetusryhmät olivat kylläkin helppoja, mutta uupemus on silti ihan käsittämätön.

Leirin jälkeen on se fiilis, että minä olen:
- huonompi ihminen kuin muut (uskoni on vääränlaista, kuulemma)
- elän synnissä (olen valinnut avoliiton)
- odotan kuulemma liian pitkään avioliittoa (eikös avioliitto ole kahden ihmisen kauppa ja tarvitsee myös kompromisseja)

On tullut itkettyä ja naurettua vedet silmissä. Olen opettanut paljon ja hankkinut tärkeää työkokemusta. Omalla tavallaan oli hyvä leiri, mutta tietyt asiat ja asenteet ärsyttivät ja paljon. Välillä myös tuli mietittyä, että onko minusta tähän kuitenkaan ja enkö saa uskoa ja hoitaa uskoani parhaaksi katsomallani tavalla. Turhauttaa ja ärsyttää. Mutta myös hävettää omat ajatukseni...

Nyt nukkumaan leiriväsymystä pois.

Leiri fiilistä

Löysin koneen, jolta pääsin nettiin. Pääsen siis nyt jälleen kirjoittelemaan tänne. Kesken riparin, mutta silti.

Meillä on ihan mahtava porukka leirillä. Hyvät isoset ja hyvä työtiimi. Ennen kaikkea meillä on jälleen ihan mahtavat leiriläiset, jotka istuvat hiljaa ja kuuntelevat mitä meillä on sanottavaa. Tämän leirin aikana pääsin myös jälleen jakamaan ehtoollista. Toinen kertani. Tämä meni huomattavasti paremmin kuin edellinen kerta. Tosin nyt en jännittänyt ja lisäksi jaoin ehtoollista sivualttarilla.

Tämän leirin aikana on tullut tehtyä kaikenlaista. Olen laulanut, pelannut ja leikkinyt. Olen pitänyt oppitunteja ja nauttinut niiden pitämisestä. Eilen sukkahousuturnaus ja tänään olympialaiset. :)

Toisaalta olisin kyllä jo valmis palaamaan kotiin. J:tä on jo ikävä, vaikka näinhin hänet tässä leirin aikana kertaalleen. Jäljellä enää pari päivää ja sitten kutsuu oma sänky. Huomenna luvassa mahdollinen lekurikäynti. Senkin aika näyttää.

Päivä 22: Tämä järkyttää minua

Se kosketti meitä kaikkia.

Se järkytti. 

Se osui omalla kohdalla aivan liian lähelle.

Tästä ei edelleen puhuta.

Mutta tapahtuuko uudestaan? Milloin?

Se miten media iski kimppuun kummallakin kerralla.

Raasti ja julmasti.

Oikeasti, näikö toimitaan?

Lähimmäisen kuolema tai sairaus.

Sitä on vaiketa kestää.

Kesäasunto 2011

Olenkin jo aikaisemmin maininnut teille kesäkodistani. No niin tässä on ihan koko postaus omistellu tälle paikalle.

Minulla on siis Nastolassa pieni kesäasunto. 2 huonetta, keittiö. Lisäksi toki wc ja suihku. Neliöistä en tiedä, riittävä se on minulle. Ellei sitten jopa ehkä hieman liian isokin. Asunto oli valmiiksi kalustettu, joten ei tarvinnut sitäkään miettiä kesän alussa.

Käsittämättömintä mitä kesäasunnolla on, on se, ettei minun ole toistaiseksi tarvinnut jakaa sitä kenenkään kanssa. Minulla on työmatkaa vajaat 100 metriä, mutta kuitenkin saan olla ihan omassa rauhassa.

Kaikkein viihtyisin asunnosta on makuuhuone. Se on jotenkin nini yksinkertainen ja koen sen, jopa ehkä hieman romanttisena kukkatapetteineen ja vaaleanpunaisine mattoineen. Huoneessa on kaikki mitä tarvitsen. Pöytä, hylly, tuoli ja sänky. Ja sinne tulee sähköt. Se on se oleellisin. Makuuhuoneesta pääsee suoraan olohuoneeseen. Löytyy eri näköisiä viritelmiä sofvasta ja tuoleista ja tietenkin televisio ja digiboksi. Keittiö on asunnossa se suurin huone. Siellä on pöytä ja sekalainen lajitelma tuoleja. Lisäski ainut ikkuna, minkä saa toistaiseksi auki.

Minun kesäasuntoni on nuorisotilan yläkerrassa. Näin kesäisin toiminta kylläkin tapahtuu pääsääntöisesti virastotalossa. Siellä kun on hieman viileämpi. Oma rauha ja se hiljaisuus. Se on minulle luksusta.

Kaiken maailman mielenvikaisuutta

Eilen iski kyllä joku todellinen mielenvikaisuus päälle. Koko kämppä tuli siivottua lattiasta melkein kattoon saakka. Minä, joka olen toivoton siisteyden ylläpitäjänä. No onneksi on tuo mies, joka jaksaa patistaa aina välillä.

Tänään pitäisi lähteä taas "tien päälle". Juu en mene autolla, tavallaan. Istun ensin junassa ja sen jälkeen bussissa. Jälleen pitäisi kolme päivää viettää töissä ennen seuraavaa kahden päivän vapaata. Nyt ei jaksaisi, vaikka työstäni pidänkin. Viime yö tuli nukuttua todella huonosti ja tiedän, ettei seuraavana kahtena yönä uni tule kovinkaan helposti. Kaikki johtuu kuumuudesta.

Kesäkotini Nastolassa on kuin sauna. Lämpöä riittää ja en ole vieläkään löytänyt ikkunan kahvaa, että saisin lisää ikkunoita auki. Kuulemma sellainen pitäisi siellä jossain olla. No etsitään sitä ensi yönä, sillä nyt on tavaroiden pakkauksen aika.

Niin ja sunnuntaina olen elämäni ensimmäistä kertaa mukana jakamassa ehtoollista. Hieman jännittää...