1. Päivä: Minä olen..

Tajusinkin tuossa juuri, etten tosiaan ole kertonut itsestäni mitään. Joten tämähän tuli hyvin sopivasti.

Minä olen kuin tuuliviiri,
joka etsii omaa suuntaa.
Mikä polku on oikea
ja mitä pitäisi seurata?

Olen siis ihminen, joka hakee hyvin paljon omaa paikkaansa sen vuoksi, että aistin toisista voimakkaasti tunnetiloja ja sen, että olenko tervetullut johonkin vai olisinko joukossa ylimääräinen. Tämä hieman hankaloittaa tutustumista uusiin ihmisiin ja samasta syystä yritän hyvin tehokkaasti pitää työ-, koulu- ja henkilökohtaiset ystävät erillään. Tosin aina sekään ei onnistu.

Luotanko siihen mitä sanot?
Kuinka paljon jaksan kantaa
sinun murheita, omanikin painavat liikaa.
Olen väsynyt ja poikki, ehkä hieman rikki.

Minä olen ylivastuullinen ihminen, joka ottaa helposti harteilleen kaikkien murheet välittämättä omasta jaksamisesta. En oikein osaa sanoa ei ja se onkin nyt harjoittelun alla. Se on vain niin hankalaa. Vaikka olen ylivastuullinen, olen myös samanaikaisesti aikaansaamaton. Jälleen kerran kouluhommatkin on hieman jäljessä. Eli siis vuoden viimetippa jos nyt niin voi sanoa. Omistan isot korvat ja toivottavasti ainakin mahdollisimman pienen suun, jotta voisin keskittyä kuuntelemiseen enkä puhumiseen.

Suojassa maan minä makaan.
Katson kohti korkeaa kalliota.
ylhäällä kiven kolossa.
Siellä se on.
Sieltä se pilkistää.
Käteeni sen haluan,
hiljaa avata.
Aarre, mikä se on?
           Tahdon nähdä,
                        kokea,
                        tuntuea,
           Tahdon sen saavuttaa.

Harrastan hyvin monenlaisia asioita. Rakkain kaikista on kuitenkin kirjoittaminen. Nuo runopätkät, jotka olen tähän liittänyt ovat omaa käsialaani ja niistä kaksi ylintä tätä varten luotuja ja tuo viimeinen kertoo yhdestä harrastuksesta, joka on parin viime vuoden aikana tullut hyvin lähelle omaa sydäntä. Minä rakastan metsää ja ylipäätään luonnossa liikkumista. Olen valmis menemään puun latvaan tai kiven koloon löytääkseni ja saavuttaakseni sen mitä olen hakemassa.

Ennen kaikkea olen sydämellinen ihminen, jolle muiden hyvinvointi on omaa hyvinvointia tärkeämpää. Kuitenkin se, että olen hyvin vahva luontoinen ihminen ja se yhdistettynä tavoitteellisuuteen ja päämäärätietoisuuteen on hyvin raskas yhdistelmä. Minä olen tälläinen.

Mitä minä olen?
        Olen pieni haavoittunut enkeli.
        Ovat siipeni rikkoutuneet
        ja sydän arpinen.

       Olen ihminen.
      Hellä ja haavoittuvainen.
     Ainutlaatuinen.

Olen minä.
Sinun kanssasi tärkeä.
      Rakkauden saaja.
     Sen antaja.