Tästä voisin tulevana kirkon nuorisotyöntekijänä kirjoittaa paljon. Koitan kuitenkin kirjoittaa mahdollisimman lyhyesti.
Valmistuttuani Partaharjusta, hain automaattisesti lukemaan sosiaalialaa Järvenpään Diakkiin. Sisään en päässyt ja jouduin pitämään välivuoden. Seuraavana vuotena sain mahdollisuuden valita: Järvenpää vai Kauniainen. Minä valitsin Järvenpään.
Nyt kun Raamattu on minulle työväline, sitä tulee avattua suhteellisen ahkeraan. Ihan vaan omaksi iloksi en sitä kuitenkaan lue. Mutta oma uskoni näkyy kyllä muuten joka päiväisessä elämässäni. Minä kuuntelen pääsääntöisesti Gosbelmusiikkia ja luen hyvin pitkälle vain kristillistä kirjallisuutta. Kyseessä on oikeastaan elämäntapa, joka tempaisee mukaansa. Vaikka minut on leimattu useasti "Uskikseksi", voin hyvällä omalla tunnolla sanoa kuitenkin olevani ihan tavallinen ihminen, joka tekee ihan tavallisia asioita. Ajattelen ehkä hieman enemmän Raamattu lähtöisesti kuin joku muu.
Mutta en koe Raamattua kuitenkaan niin konkreettisesti ja sen perusteella voinkin hyvällä omalla tunnolla sanoa, että Raamatun olevan kuin hyvä fantasia kirja, joka avatessaan voi imaista lukijansa siihen kirjoittuun maailmaan. Toisille uskon hoitamiseen riittää kuitenkin ihan muut asiat.
Kuulun evenkelis-luterilaiseen kirkkokuntaan. Olen kasvanut tietyllä tapaa hyvin kristillisessä kodissa. Vanhempieni arvot nousivat vahvasti kristillisistä arvoista. Kenties sillä on ollut jotakin vaikutusta minun elämääni.
Olin 9 -vuotias, kun ensimmäisen kerran ilmoitin lähteväni isona lähetystyöhön. Kesällä 2001 kävin riparin ja ajatus lähetystyöstä vaan voimistui entisestään. kuitenkin vasta lukio aikaan ymmärsin sen, ettei minun tarvitse lähteä maasta pois tehdäkseni lähetystyötä, kun voin tehdä sitä täällä kotimaassakin. Lukio jäi kesken ja suuntasin nuoriso- ja vapaa-ajan ohjauksen linjalle Partaharjuun.
Olin 9 -vuotias, kun ensimmäisen kerran ilmoitin lähteväni isona lähetystyöhön. Kesällä 2001 kävin riparin ja ajatus lähetystyöstä vaan voimistui entisestään. kuitenkin vasta lukio aikaan ymmärsin sen, ettei minun tarvitse lähteä maasta pois tehdäkseni lähetystyötä, kun voin tehdä sitä täällä kotimaassakin. Lukio jäi kesken ja suuntasin nuoriso- ja vapaa-ajan ohjauksen linjalle Partaharjuun.
Valmistuttuani Partaharjusta, hain automaattisesti lukemaan sosiaalialaa Järvenpään Diakkiin. Sisään en päässyt ja jouduin pitämään välivuoden. Seuraavana vuotena sain mahdollisuuden valita: Järvenpää vai Kauniainen. Minä valitsin Järvenpään.
Nyt kun Raamattu on minulle työväline, sitä tulee avattua suhteellisen ahkeraan. Ihan vaan omaksi iloksi en sitä kuitenkaan lue. Mutta oma uskoni näkyy kyllä muuten joka päiväisessä elämässäni. Minä kuuntelen pääsääntöisesti Gosbelmusiikkia ja luen hyvin pitkälle vain kristillistä kirjallisuutta. Kyseessä on oikeastaan elämäntapa, joka tempaisee mukaansa. Vaikka minut on leimattu useasti "Uskikseksi", voin hyvällä omalla tunnolla sanoa kuitenkin olevani ihan tavallinen ihminen, joka tekee ihan tavallisia asioita. Ajattelen ehkä hieman enemmän Raamattu lähtöisesti kuin joku muu.
Mutta en koe Raamattua kuitenkaan niin konkreettisesti ja sen perusteella voinkin hyvällä omalla tunnolla sanoa, että Raamatun olevan kuin hyvä fantasia kirja, joka avatessaan voi imaista lukijansa siihen kirjoittuun maailmaan. Toisille uskon hoitamiseen riittää kuitenkin ihan muut asiat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti