Useampaan otteeseen olen miettinyt sitä, että pitäisi lopettaa polttaminen. Toistaiseski sen on kuitenkin vain jäänyt ajatuksen tasolle, vaikka sinällään en koe lopettamista haastavaksi. Pystyn kuitenkin olemaan pidempiä aikoja reilusti polttamatta. Sain jopa vanhemiltani jouluna lahjaksi Allen Carrin kirjan "Stumppaa tähän! Helppo tapa lopettaa tupakointi." Tuo kirja on kuitenkin edelleen kirjahyllyssä lähestulkoon koskemattomana. Satunnaisesti otan sen käteen ja selailen. Lopulta kuitenkin laitan sen takaisin hyllyyn ja unohdan sen taas hetkeksi ennen seuraavaa kertaa.
Lopettamisesta on puhuttu avomiehen kanssa yhdessä. Meistä kun molemmat polttaa tulee helposti uskoteltua itselleen, että lopetan sitten kun toinenkin sen tekee tai lopetetaan yhdessä, kun yksin en siinä kuitenkaan onnistu. Minulla on takanan useampi jakso, joilloin en ole polttanut kuin vain satunnaisesti ja silloinkin perään on tullut järkyttävä morkkis. Ja taas sitä ollaan tässä pisteessä, että olisi pakko lopettaa. Kaikkein jännin piirre tässä on se, että en koe olevani nikotiiniriippuvainen, vaan lähinnä olen koukussa siihen tapaan. Olen pistänyt sen merkille seurakunta harjoittelun aikana. Olen kuitenkin pitkiäkin aikoja polttamatta päivän aikana ja toisaalta päivän ensimmäinen tupakka saattaa usein viivästyä todella pitkällekin. Miksi en kuitenkaan pysty lopettamaan tuosta noin vain? Siihen on paha sanoa juuta tai jaata. Ehkä olen miellisesti vain niin heikko.
Teen paljon töitä nuorten kanssa ja olen antanut heille päihdekasvatusta suhteellisen paljon. Meillä jopa pyörii tällä hetkellä tupakoinnin lopettamis -ryhmä, mutta miten voin odottaa, että nuoret pystyvät siihen, jos en itse pysty antamaan toivomaani esimerkkiä lopettamisen suhteen. Onneksi tupakointi ei ole ainut mikä kuuluu päihdekasvatuksen piiriin.Tärkeempänä kuitenkin koen sen, ettei minun nuoristani yksikään sortuisi huumausaineisiin. Sen suhteen olenkin tehnyt paljon töitä.
YAD:n Street teamillä on älyttömän hyviä materiaaleja, jotka ovat suunnattu ennen kaikkea nuorille. YAD:n materiaaleihin olenkin pohjannut oman valistukseni ja heidän materiaalit ovat mahdollistaneet hyvin monen muotoisen valistuksen. Tarroilla olemme nuorisotalolla tuunanneet puhelimia ja nyt olemme piirrelleet katuliiduilla asfaltille aiheeseen liittyviä juttuja. YAD on antanut minulle työvälineen, jonka avulla voin tehdä päihdevalistusta erittäin miellekkäällä ja nuorille sopivalla tavalla.
Haaveena on joskus päästä toteuttamaan uudestaan päihdeputkea nuorille. Olen aikaisemmin opiskelessani ollut sellaista toteuttamassa ja nyt YAD:n myötä olen saanut aivan mahtavia uusia ideoita, joita voidaan hyödyntää. Kenties tämän kevään aikana käydyt kurssi, Saapas- ja verkkovaikuttaja -koulutukset, antavat minulle lisää inspiraatiota tehdä laajempaa päihdekasvatusta nuorille ja kenties jopa nuorten kanssa. Kaiken lisäksi nämä molemmat kurssit tähtäsivät samaan. Eli siihen miten nuorille puhutaan päihteistä.
Loppu pelissä voidaankin miettiä, että kuka on ja ketä varten. Onko nuorilta nuorille antama päihdevalistus parempaa kuin aikuisilta nuorille antama? Vai miten se menee? Näitä voidaan miettiä ja samalla yhdessä yrittää vaikuttaa siihen miten päihteisiin suhtaudutaan ja miten siitä nuorille puhutaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti