Ilma väreilee jännityksestä

Nyt on virallisesti kesä, sillä minä olen lomalla, ainakin tämän pienen hetken. Sunnuntaina palaa arki eteen kovalla voimalla ja rytinällä kun suuntaan täysin ventovieraiden ihmisten joukkoon tekemään töitä ja vieläpä leiri olosuhteissa. Yritän ensi viikon aikana saada jotenkin kuulumisia lähtettyä.

Kiirettä riittää. Tämän päivä on mennyt oikeastaan tavaroiden pakkaamisessa rippileiriä varten ja vielä pitäisi iltaa istua kaiken maailman oppikirjojen kanssa suunnitellen seuraavan kahden viikon opetukset. Pakkaamista hankaloitti tuo meidän hulivili hulpertti, joka yritti piilottaa vaatteet, jotka piti pakata rinkkaan.

Meidän Sofi -neiti oli taas päivällä hyvin vahvasti sitä mieltä, ettei mamma saa nyt mihinkään leirille lähteä, sillä hän joutuisi jäämään yksin J:n kanssa kotiin. Nyt karvainen lapsi nukkuu tuossa jaloissa. On se pakkaaminen rankkaa itse kullekin. Kyllä siinä meinasi muutamaan otteeseen hermot mennä ja vihaisena soitin miehellekin töihin, että kun hän pääsee kotiin niin hänen tehtäväksi jää koiran viihdyttäminen, jotta minä saisin pakattua.              

Nyt on kuitenkin tavarat pääpiirteittäin kasassa. Vielä rinkan uumenista jotain tärkeää puuttuu. Ulkohousut odottavat vielä kuivumista ja takkikin roikkuu oven pielessä. Mikä kiire tässä enää on? Tärkeimmät on kuitenkin jo mukana.

Eniten jännittää se, miten minä pärjään ilman J:tä. Vielä koskaan emme ole olleet näin pitkään erossa kuin mitä nyt tämän leirin aikana tulemme olemaan. Kesästä ei töiden suhteen tule muutenkaan helppoja. Matkaa työpaikalle on reippaasti ja sieltä ei illalla oikein julkisia tule enää pois. No eiköhän sitä aina jotain keksi. Ja onneksi minulla on siellä majoitusmahdollisuus. 

Vielä kun keksisi riparin oppitunneille jotain fiksua opetusta. Onhan tuossa pöydällä kasa kaiken maailman ripari opusta, mutta mihinkään vaihtoehtoon en koe olevani kovinkaan tyytyväinen. Vielä tuossa keväämmällä ajattelin, ettei yhden oppitunnin suunnittelu voi olla hankalaa. Mielikuvituksessani vertasin sitä lasten leikkiin. No lasten leikistä se on erittäin kaukana, mutta enköhän saa jotain sunnuntaihin mennessä kasaan. Ainakin toivottavasti.

Jännittää ja paljon. En tiedä leirin isosista mitään enkä myöskään leiriläisistä. Kuitenkin odotan innolla ensimmäistä virallista kesätyöpaikkaa seurakunnassa. Tätä minä olen halunnut tehdä jo monta vuotta, mutta vasta nyt pääsen oikeasti kokemaan tämän puolen riparista. Tämä on kolmas normaali riparini: oma ripari, isosena ja nyt ohjaajana. Minä hoidan homman kotiin, jos ei muuten niin vaikka sitten läpi sen harmaan kiven.