Tätä on luvassa:

Kirjoitan elämästä ja ystävyydestä. Kirjoitan siitä kun elämä potkii päähän. Kirjoitan teorioita miehistä, tunteista, parisuhteesta ja siitä kuinka se kestää vaikka töitä tehdään pahimmillaan 12 h/vrk ja ei ehditä kunnolla näkemään. Kirjoitan siitä miten koen ammatillisuuden elämässäni. Joitain vanhoja kirjoituksia, kuten runoja ja satuja, siirtelen tänne arkistojen kätköistä. Myös arjen ilot ja liikkuminen näkyy blogissa.

Toivottavasti viihdyt seurassani. Otan mielelläni vastaan mielipiteitä, ajatuksia ja kommentteja. Sähköpostillakin saa lähestyä: nuvo.niina@gmail.com

Tervetuloa minun maailmaani.

lauantai 18. kesäkuuta 2011

Päivä 21: Toinen hetki

Toinen tärkeä hetki liittyy hieman samaan kuin se "Se hetki". Tai no sama mies on kylläkin kyseessä, mutta fiilis kun on yhteinen koti juuri saatu valmiiksi oli vielä jotain paljon, paljon parempaa.

Ensin tuli tieto asunnosta. Kaksi huonetta, tupakeittiö ja n. 60 neliötä. Kävimme katsomassa ja minä ihastuin isoon keittiöön. J:n mielestä meidän olisi pitänyt sanoa, ettemme halua tätä, mutta vaihtoehtoja ei juuri ollut. Niinpä ilmoitimme ottavamme aunnon vastaan. Sanoimme asunnon myös kaipaavan kunnostusta. Kävimme allekirjoittamassa tarvittavat paperit ja jäimme odottelemaan sitä, että pääsisimme muuttamaan asuntoon.

 Heti joulun jälkeen tuli edellisiltä asukkailta ilmoitus, että asunto olisi vapaa. Pääsimme aloittamaan remontin. Siinä painettiin pitkää päivää omien töiden ja remontin kanssa, mutta hengissä selvittiin ja remonttiakaan ei tarvinnut yksin tehdä. Meillä oli apuna vaihteleva kokoonpano ystäviä ja sukulaisia. Taisi meillä lattian käydä osittain työmiehet tekemässä.

Se hetki kun saimme kahvin keittimen iskettyä seinään kiinni ja saimme nauttia omassa kodissamme aivan ne ensimmäiset kahvit. Se hetki, kun sai katsoa valmista jälkeä ja todeta, että olemme onnistuneet. Se hetki, kun istumme lattian rajassa, nautimme kahvista ja nojaamme toisiimme tyhjässä asunnossa. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti