Positiivista energiaa

Edelleen on paljon päiviä, joilloin en jaka mitään. Rehellisti sanotuna teen enemmän kuin jaksan. En nyt ihan loppukaan ole, mutta väsynyt, hyvin väsynyt. Viime päivinä itku on ollut herkässä. En minä syytä siihen tiedä. Vielä kaksi päivää töitä ja sitten olisi kaksi vapaata. Niistäkin toinen menee kylläkin koulu asioiden hoitamiseen.

Keskiviikkona pitäisi esittää opinnäytetyön suunnittelupaperi. Se on vieläkin kesken, vaikka tässä on ollut melkein kolme viikkoa aikaa kirjoittaa sitä. No tänä iltana on aikaa kirjoitaa. Pakko se on saada valmiiksi, että muut ehtivät lukemaan sen läpi.

Harkka sujuu oikein mallikkaasti. Olen viihtynyt, mutta hiljaista on ollut. Välillä tuntuu, ettei ole mitään tekemistä ja toisella hetkellä tuntuu, että saa juosta pää kolmantena jalkana joka puolella. Parhainta on se, että monessa on saanut olla mukana. Varmaan taas toistan itseani sanoessani, että työporukka on ihan mahtavaa. Toissa iltana nauraa räkätimme ruokahuoneessa kaksin kerroin kippurassa ja lopulta joku sai huokaistua, että tämä teki tälläisenä aikana erittäin hyvää. Edellisenä päivänä oli otettu vastaan suru-uutinen toimipaikan johtajan kuolemasta.

On hienoa nähdä, miten työyhteisö toimii surun hetkellä. Vaikka väki nieleskelee kyyneeleitään, jaksetaan silti toisia tsempata ja tukea. Työtkin on hoidettu kunnialla. On tämä niin erilaista kuin aikaisemmat harjoittelut. Nyt kun tehdään väkivalta puolelle, on harjoittelu valmiiksi jo aika raskas. Tämä kuitenkin vaikuttaa sellaiselta työltä, jota voisin jopa kuvitella tekeväni. Kriisityö... Pitääkin laittaa korvan taakse hautumaan tämä ajatus. Ja mitä mieltä olen sitten kun harjoittelu päättyy, sitä kun ei vielä tiedä.

Harkkapaikaani oli tilattu Positiivareiden postikortteja. Sain itselleni sieltä muutamia valita ja loputuloksena päädyin tilaamaan loputkin kortit siitä pakasta. Kortit ovat kauniita ja ne runot/ajatelmat antavat aihetta ajatella.

Minä olen:

Väsynyt, Koko ajan väsyttää. Vaikka nukkuisin kuinka paljon tahansa tuntuu, ettei se vaan millään riitä. Ei tuo harjoittelu ole vielä ollut edes rankkaa, siis omalla tavallaan. Nyt osaan jo tehdä itsenäisesti paljon ja pystyn toimimaan ilman, että joku on koko aikaa vieressä neuvomassa ja kertomassa. En tiedä. Pitäisikö minun sitten kuitenkin vain mennä iltaisin vieläkin aikasemmin nukkumaan vai onko tämä edelleen niiden yövuorojen jäännöksiä tämä väsymys? 

Turhautunut, kun koko ajan on hyvin väsynyt on myös huomattavan kiukkuinen. Se tietynlainen vetelä olo ahdistaa ja häiritsee, mutta kun en voi sille mitään. Turhauttaa se, että on niin paljon tekemistä, mutta jälleen kerran en tiedä, milloin ehdin hoitamaan mitäkin. Ärsyttävää. Pitää varmaan laskea tämän ja ensi kuun harkkatunnit, jotta tietää mistä kohtaa voisi nipistää aikataulua hieman löysemmäksi. No onneksi on neljän päivän vapaat pian. Sitten saa hetken hengähtää.  

Aikaan saamaton, juurikin näin. Opinnäytetyö seisoo ja ensi viikolla pitäisi esitellä se pahuksen suunnitelma. Se tietää sitä, että viikonlopun vapaa hetket menee sitä rustatessa, kun sunnuntai-iltana pitää viimeistään jättää luettavaksi. Olisi myös liuta muita koulutehtäviä, joita pitäisi saada tehtyä. Ne saavat nyt kyllä odottaa. Teen niitä sitten jossain vaiheessa. Kaikki hommat seisoo. Harkan aikana on hankala myöskään tehdä töitä. No nyt kun harkkaohjus sanoi, että tarvittaessa aamuvuoroista voi sitten nipistää ja jo kahden aikaan lähteä kotiin. Ihan kiva, voi  ottaa jotain sijaisuuksiakin vastaan.

Positiivari 2011

Vuorotyön ihanuuksia...

... Onko niitä edes?

Toinen yö putkeen valomista. Tosin viime yö oli oma valinta ja nyt tämä jälkimmäinen kuuluu osana harjoittelua. On tämä rankkaa. Vaikka sain nukuttua aamusta päivään kohtuu hyvin, väsyttää nyt jo ihan tajuttomasti ja kello on kuitenkin vasta 05:00. Toki on pakko myöntää, että onhan tämä keholle varsin rankkaa.

Aamu- ja iltavuoro vielä menevät. Silloin saa kuitenkin öisin nukkua omassa sängyssä. Vielä varmaan se yksi yö menisi, mutta kaksi putkeen. Talo on ihan hiljainen ja asukkaat nukkuvat. Tai ainakin yrittävät. Reilusti yli puolen yön hakkasin vielä konetta työasioiden merkeissä, mutta sitten ei enää jaksanut. Olen kutonut, mutta enää ei jaksa keskittyä niin paljoa, että saisi tehtyä vielä muistiinpanotkin, että montako puikollista ennen kavennuksia ja sitä rataa. Lukea en ole edes uskaltanut. Nukahtaisin varmaan samantien kirja kädessä oli asento kuinka epämukava tahansa.

Juuh, aamu- ja iltavuorosta vielä löytyy oikeasti hyviö puoliakin. Kun on aamuvuoro, ehtii illalla tekemään jotain muutakin. Voi käydä lenkillä ja katsoa rauhassa tv:tä. Iltavuorossa taas ehtii hoitaa juoksevia asioita, jotka on pakko toimittaa virka-aikana. Eli puolensa kaikessa. Mutta tämä yövuoro... Mitä hyvää tässä on? Vuoro on 12 h, ja on ihan poikki kun pääsee kotiin, rytmin saa sekaisin ja on pakko nukkua aamusta, jotta pystyisi edes jotain tekemään. Kuitenkaan ei saa nukkua liian pitkään, koska muuten ei saa yöllä lainkaan unta.

Onneksi puhelimessa on muutama peli ja netti. Tosin nyt ei tarvitse sen nettiä edes käyttää. Yön parhaita puolia on se kun kukaan ei varsinaisesti vahdi selän takana, että mitä tekee vai tekeekö loppupelissä yhtään mitään. Kunhan jaksaa näyttää ahkeralta niin homma toimii. Niin ja silloin kun on yksin, voi toisinaan hetkeksi torkahtaa, ainakin paikasta riippuen.

Vielä pitäisi muutama tunti tsempata. kuitenkin haluaisin vain oikaista itseni tyhjään huoneeseen pitkäälleen ja painaa pään tyynylle ja lennellä unten maille.

Elämä Kutsuu ja kuulumisia Suomesta

Nyt kun ei ole varsinaista työpaikaa vaan ainoastaan noita keikkahommia huomaan hyppiväni välillä pitkin seiniä. Kun ensin teki puolivuotta koulua ja töitä kahdessa eri paikassa ja siitä sujuvasti jatkoin toiseen kouluun ja kahteen työhön ja viime vuonna oli vain koulu ja yksi työ (tosin isompi tuntimäärä). Nyt on vain keikka työ ja niitäkin olen tehnyt aika satunnaisesti. Pikkuhiljaa tähän alkaa tottua. Ei tarvitse sykkiä kokoajan johonkin suuntaan mielettömällä kiireellä vaan on myös aikaa olla. Tämä tekee ihan hyvää, vaikka totuttelu viekin oman aikansa.

Olenkin jo maininnut aikaisemmin, että harjoittelu on alkanut. Ensimmäinen viikko hurahti nopeasti ohi ja ei se ollut niin rankkaa kuin kuvittelin. Työntekijät ovat ihan mahtavia ja tukevat tosi hyvin. Tavoitteet sain myös laitettua kasaan. Niiden tekeminen ei kylläkään ollut helppoa, koska ei minulla ollut aikaisemmin mitään käsitystä siitä, mitä turvakodilla tehdään. Kaikkein parasta on se, että saan itse vapaasti päättää päivät joilloin olen töissä. Tietysti se 280 tuntia täytyy tulla täyteen kahdeksassa viikossa.

Kyllä minä ihmettelen ihmisten julmuutta. En ymmärrä, miten toiset voivat olla niin väkivaltaisia ja miten he voivat saada niin voimakasta tyydytystä siitä, että he pieksevät ja alistavat toista. Opin jotain uuttakin, en ollut aikaisemmin tajunnutkaan, että meillä on neljää eri asteista väkivaltaa: fyysinen, psyykkinen, taloudellinen ja seksuaalinen väkivalta. Lisäksi on vielä väkivallan välitön uhka.Vielä en ole nähnyt niitä asiakkaita, jotka tulevat talolle täysin hakattuna, mutta eiköhän sekin ole vielä edessä. Valitettavasti. 

Suomesta kuuluu kohti maailmaa:

Tällä viikolla lotossa oli huimat 9 000 000€ jaettavana ja hämmästys oli suuri kun se jäikin jakamatta. Näin ollen ensi viikolla on jaossa ennätykselliset 10 000 000€.

Presidentin vaalit lähestyvät ja toivon hartaasti, että ihmiset äänestäisivät omalla päällään, maalaisjärkeä käyttäen presidenttiä. Meillä on tällä hetkellä neljä ehdokasta: Sauli Niinistö, Paavo Lipponen, Paavo Väyrynen ja Timo Soini. Vielä jos yhden puolueista täysin sitoutumattoman saisi ehdokkaaksi niin olisin enemmän kuin tyytyväinen. 

Piia Pakarinen tosiaan luopui Miss Suomen kruunusta ja toisesta perintöprinsessasta, Sara Siepistä tuli uusi Miss Suomi.

Jostain kumman syystä meillä seurataan lätkää innolla. Ja jostain kumman syystä minä, joka en jääkiekosta juurikaan välitä, kannustan Jokereita. Jokerit tällä hetkellä sarjan kärkenä. Tosin tätä pallia heidän kanssaan jakaa Kärpät. Jokerit voitti eilen SaiPan 4-3.

Ilma on nyt kaunis. Aurinko paistaa, mutta ei ulkona tällä hetkellä kovin lämmin kuitenkaan ole. Ensi viikolla lämmöt saattaisivat nousta lähelle 20 astetta, tai näin ainakin lupailevat. Minulle lähinnä riittää se, ettei hetkeen tulisi vettä tai vielä ainakaan lunta. Ruska alkaa olemaan kauneimmillaan. 

In English

Now that does not have an actual office, but only for those gigs hommia find jumping between the walls. When I first made a half years of school and work in two different places, and it went smoothly, and two to another school to work and last year was just a school, and one job (although the bigger the number of hours). Now it's just a gig in the work and even then I have done quite randomly. Gradually, this will start to get used to. No need to beat all the time in any directionmindless rush, but is also a time to be. This makes it pretty good, although it will take its own time of familiarization.

I have already mentioned earlier, that the training has begun. The first week of a whiz pass quickly, and it was not as hard as I imagined. Employees are pretty awesome and very well supported. Objectives of which I also put in a heap. Their conclusion is yes, there was no easy, because I had not previously have any idea of ​​what the shelters are made. Best of all is that I get yourself free to decide on dates biocarriers I'm at work. Of course, it is 280 hours must come to a full eight weeks.

Yes, I wonder if people's cruelty. I do not understand how others can be so violent and how they can get so intense satisfaction from the fact that they beat upon and oppress another. I learned something uuttakin, I had not figured at all in the past that we have four different degrees of violence: physical, psychological, economic, and sexual violence. In addition, there is still violence in the imminent threat. I have not seen yet the customers who come to the house completely deforested, but let's also have yet to come. Unfortunately.  

And I`m sorry, yes this is translate in Google.

Lyhyestä virsi kaunis

Kiirettä riittää nyt kun harjoittelukin alkoi. Samaan aikaan kun suoritan harjoittelua, pitäisi opinnäytetyön edistyä ja lisäksi pitäisi ravata koululla yhden toisen kurssin teemoissa. No tämä menee harjoittelusta, ensi kevät on vieläkin tiukempi. 

Harjoittelu turvakodilla on alkanut hyvin. Harjoitteluun meno pelotti, mutta onneksi tukena on  hyvä työyhteisö. Ensimmäinen harkka viikko on melkein takana. Vaikka olen heti alusta asti päässyt istumaan raportteihin mukaan ja saanut olla läsnä, kun asiakkaiden kanssa on keskusteltu heidän elämäänsä liittyvistä asioista. Muutamia keskusteluja olen käynyt asiakkaiden kanssa yksinkin. Väkivallan pelko on läsnä todella voimakkaasti. 

Väsyttää. Rytmin kääntäminen oikeanlaiseksi ei ole helppoa. Ongelma on lähinnä ajoissa nukkumaan meneminen. No onneksi kohta on viikonloppu ja sitten saa nukkua. Ensi viikolla ei kylläkään ole kuin yksi vapaapäivä. Ja sekin yövuoron jälkeen.

Suomessa sataa vettä pääsääntöisesti. Vain satunnaisesti aurinko jaksaa pilkahtaa pilvimuurien takaa ja lämmittää hetken verran. Puut vaihtavat tosiaan väriään. On punaista, keltaista ja oranssia vihreän lisäksi. Illat ovat jo pimeitä. Saa taas luvan kanssa polttaa kynttilöitä.

In Eglish

 

Now I`m practical training one of  shelters. Before my practical to stared I was a litlle bit scary. But now I think that is unnecessary. I have support to good work community. First practical week is almost past. Domestic violence and the fear is clearly visible. 

I`m tired. It`s not easy to turn the rhythm to suit. Maybe I must go previously to sleep.

Haluatko kokeilla Google+:saa? / Woud you try to google+?

Would you like test google+? Klik to link and make you owen profil.

Tuossa on linkki jonka kautta on mahdollista päästä kokeilemaan google+:saa. Tuo linnki avaa ovet 150 nopeimmalle. Tervetuloa mukaan. 


https://plus.google.com/i/e8M6Yr2wOYg:S7ymdbK-QVU

Ajatuksia, kuulumisia

Ystävät on nyt ripoteltu pitkin maailmaa. He ovat Afrikassa, Austraaliassa, Saksassa ja kuka missäkin. Luokkahuone tuntui keskiviikkona jotenkin niin tyhjältä ja hiljaiselta. Nyt teidän maailmalla olevien kuulumisia voin onneksi blogeistanne lukea. Tuntuu, että olisitte edes hieman lähempänä. Teitäkin ikävöidään. <3

Täällä Suomen kamaralla harjoittelu lähestyy uhkaavaa vauhtia. Hieman pelottaa ja tosi paljon jännittää maanantai. Täysin uusi työkenttä, josta ei ole mitään kokemusta ja ihan vieras työympäristö ja uudet ihmiset. Omat ajatukset väkivallan kohtaamisesta mietityttää ehkä eniten.

Sää on pysynyt pääsääntöisesti sateisena. Silloin tällöin aurinko jaksaa pilkahtaa pilven takaa ja taivaalle kohoaa kaunis sateenkaari. Jälleen alkaa ruska-aika olemaan käsillä, kun puissa näkee punaisia ja keltaisia lehtiä. Ilmat viilenevät, enää ei ole kesä. Syksy on virallisesti saapunut. Mitä muuta Suomen kuulumisista. Miss Suomi ilmoitti eilen luopuvansa kruunustaan ja Auerkin on taas pidätettynä. Syysmyrskykin kävi kääntymässä, mutta ei tuhojaan tehnyt juuri nimeksikään. Kaksi terroristi epäilyä on Suomessa nyt vangittuna. Tarkemmin en sitäkään uutista lukenut.

Taas sataa. Aamulla aurinko jaksoi kyllä hetken myös lämmittää. Tosin juuri silloin istuin luokassa kuuntelemassa englannin opettajaa. Ensi viikolla olisi siitäkin koe. Toivottavasti se menisi tällä kertaa läpi. Nyt kun istun täällä sateisessa Suomessa ja lueskelen teidän kuulumisianne iskee pieni haikeus rintaan. Hyvät ystävät ovat siellä kaukana, jossain maailman toisella laidalla. Asiaa olisi ja halauksenkin tahtoisin antaa.

Siispä:
- Levitä kätesi.
-Vie vasen käsi on oikealla ja oikea vasemmalla.
- Ota itseäni olkapäistä kiinni.
- Rutista nyt oikein lujaa.

Olet juuri vastaanottanut virtuaalihalauksen.

Päivä 24: Tämä saa minut itkemään

E.T on ehkä se mikä saa minut itkemään. Siinä on elokuva, jota saa joka kerta katsella nenäliina paketin kera. Tarina itsessään on jo niin koskettava. Lisäksi muistot ovat vieläkin enemmän. 

 

Uskokaa tai älkää, mutta luen aika paljon Harlegiinin pokkareita. Niissä olevat tarinat ovat toisinaan myös hyvin koskettavia. Niiden kanssa on tullut vuosien saatossa itkettyä monet itkut. Ja viimeisin kirja, jota lukiessa olen itkenyt on Anna Pihlajaniemen Adoptiomatka. Koskettava kirja perheen perustamisesta ja sen hakaluudesta. Tarina pitkästä odotuksesta ja toivosta. Mutta samalla myös kertomus pelosta, ettei oliskaan sopiva.

Mietintä myssyssä

"Hän antaa enkeleilleen käskyn varjella sinua, missä ikinä kuljet. Ja he kantavat sinua käsillään, ettet loukkaa jalkaasi kiveen."

Psalmi 91:11-12

Hieman mietityttää. Koulukavereista moni lähtee kolmeksi kuukaudeksi maailmalle. Tai no osa on jo lähtenytkin ja viimeisetkin poistuvat maasta pian. Ei se kolme kuukautta periaatteessa ole pitkä aika, mutta haikea olo tulee silti. Pidetään peukkuja pystyssä, että kaikki menee hyvin ja mitään ei tapahdu. Haluamme teidät kuitenkin ehjänä takaisin.

Tuntuu,että on paljon mietittävää.  Opinnäytetyö aiheuttaa pientä pään vaivaa, kun tietää sen kuinka paljon siinä oikeasti on töitä. Ei siinä, että mielelläni minä ompelen ja askartelen kaiken näköistä, mutta silti työ määrä hieman hirvittää. Tosin on tuo ihan hyvällä mallilla. Ideapaperi menee esitteleen keskiviikkona ja työn virallinen suunnitelma parin viikon päästä. Ajatuksen tasolla työ on todella pitkällä ja tottakai jotain hahmotelmia on paperillekin jo tehty. Kaikki ajatukset kirjattu niin sanotusti suoraan ylös.

Taas huomaan itsessäni sen, että kaikki ylimääräinen pitäisi nyt vain sivuttaa ja pitäisi keskittyä kouluhommiin ihan 6-0. Lukemisen voin oikeastaan jälleen unohtaa seuraavaksi puoleksitoista vuodeksi. Tai ainakaan ei voi mitään sarjaa aloittaa, muuten koulutehtävistä ei tule mitään. Sen voin kokemuksella sanoa.


Syksy on lähtenyt liikkeelle jotenkin rennommissa oloissa. Tosin jos vertaan ensimmäiseen tai toiseen opiskeluvuoteen oli tahti silloin kyllä hieman toinen:
                 1. vuosi: 35h töitä/vko + koulu
                 2. vuosi: 20h töitä/vko + koulu
Ja nyt on satunnaiset keikat mitä tekee. Tosin koulunkanssa riittää töitä kyllä senkin edestä. Etenkin jos keväällä meinaan saada teoriat päätökseen. Tiukka vuosi. Niin koulussa kuin taloudellisesti. Nyt kun ei ole töitä niin asiat hankaloituu huomattavasti.

Haetaan taivaspaikkaa / Searching the Heavenplace

Oppitunnilla pääsimme pohtimaan sitä, kenen tie taivaaseen on se oikea. Keskustelu oli pitkästä aikaa varsin mielenkiintoinen. Itse taisin todeta, että en voi sanoa oman tieni olevan sen parempi kuin jonkun toisen. Mikäpä minä olen tuomitsemaan toisten ajatuksia ja näkemyksiä, siitä onko hänen tiensä oikea. Jokainen meistä tekee kuitenkin omat ratkaisunsa täällä maan päällä vaeltaessa.

Keskustelu kuitenkin herätti ryhmässämme ajatuksia siitä, että millä uskonnolla pääsee taivaaseen. Jumala tunnetaan maailmalla niin monella eri nimellä: Jumala, Allah, Buddha, Hindu jne. Onko kyseessä yksi ja sama jumala, jonka eri ilmentymistä me puhumme vai onko sittenkin jokainen näistä ihan omansa ja vastaavat siitä uskontokunnastaan? Jäimme pohtimaan, että onko kaikilla yhteinen taivas, jossa kaikki jumalat hyppivät yhdessä käsi kädessä laulaen riemulaulujaan ja kaikki kansat ovat sulassa sovussa rupattelemssa keskenään. Vai olisiko taivaassa kuitenkin jokaiselle jumalalle oma soppensa ja näin olisi myös uskontokunnat jaettu taivaspaikoille? "Ahaa, sä oot tota Allahin porukkaa, se on se soppi toisena vasemmalla." Budhalaiset olisivat kolmannessa loossissa oikealla ja kristityt käytävän perällä olevassa salissa. Onko meillä yhteinen taivas, joka on jaettu pienempiin osiin (näin ollen siellä kyllä saattaisi olla tungosta, etenkin silloin jos rajat on vedetty kaltereilla) vai onko jokaisella jumalalla oma taivaansa ja täältä lähtiessä miettisi hississä, että mihin kerrokseen ollaankaan menossa. Ajatus siitä, että kaikki olisivat samassa taivaassa on mielenkiintoinen. Se, että jokainen saisi vapaasti jutella ja keskustella olisi hienoa. Mutta mites sitten jos taivaanportilla olisikin Pietarin sijasta vastassa olisikin Mohamed. Siinä voisi sormi mennä suuhun kun kuuluisikin vain tyly vastaus: "toinen portti vasemmalla."

Taivaasta kuitenkin sanotaan, ettei siellä olisi surua tai murhetta, ei kipua tai sairautta. Taivas on niin suuri paikka ettei siellä tarvitse päätään tälläisellä vaivata. Vai onko taivas sittenkin olotila?



In English


Today when I was sitting in lesson, me and my schoolfriends talked to heaven. We talked about heavenplace and will everybody get same heaven. We think this thing take in good part.

Think. If all people are same heaven, there must be so crowded. What we do in heaven, when God, Allah, Buddha etc. are jupping together hand of hand and singing to praisesongs. I think that our fingers goin to mouth and we look that situatiin so wonder. But other situation can be like that: Any Gods control owen slice at heaven. Think that you are goin to heaven and to the gate Peter's insted standing of Mohamed and he says that "sorry, you heaven are next gate to left." Or are all gods owen heaven?

Maybe heaven are kind of apartment house. You must think what button you must push in elevator. You go to heaven and spot: "Uups. Sorry, wrong floor." We don't know. Maybe heaven are place or maybe not. It's can be also somethings else. Can be?

Pieni haikeus

Pikku hiljaa sitä tosiaan ymmärtää, että ihmiset lähtee pitkin maailmaa. Opinnot kun alkaa olla jo siinä vaiheessa, että yksi jos toinenkin luokkakaveri suuntaa harjoitteluun ulkomaille. Minä tein tietoisen valinnan ja jään Suomeen. Ei minusta olisi maailmalle lähtijäksi.

Vaikka on hieman haikea olo, on hienoa, että kaverit pääsevät näkemään maailmaa. Toivotan heille siunausta matkaan ja toivon heille mahtavia kokemuksia uudesta maasta ja sen kulttuurista.

Muistojen virtaa:

 Tästä alkaa tietynlainen muutos blogissani. Haluan jakaa teidän kanssanne niitä merkittävimpiä muistoja, joita minulla on. Olen viime aikoina onnistunut löytämään niitä lapsuusajan seuratuimpia ohjelmia Afred J. Kwakista aina David Copperfild -elokuvaan. Mukaan mahtuu monia ja niihin liittyviä muistoja on paljon. Tässä teille yksi tarina menneisyydestä ja ihmisistä elämässäni. 

 

Silloin kuin olin pieni, minulla oli yksi todella hyvä ystävä. Näimme vain muutaman kerran vuodessa, mutta leikkimme jatkuivat aina siitä samasta kohtaa kuin mihin ne olivat jääneet edellisellä kerralla. Parhaiten kuitenkin muistan kesät: tuolloin asuimme vielä pohjanmaalla, Himangalla ja perheystävämme tulivat joka kesä käymään. Muistan ajatelleeni, että he tulivat tosi kaukaa, kun he tulit läheltä Helsinkiä. No tänä päivänä en sanoisi, että läheltä Helsinkiä.

Joka kesäisen vierailun aikana, minä ja sisareni saimme uudet puukengät. Samalla reissulla haimme myös oikeita kunnon karkkeja, niitä vanhan ajan kartiotikkareita ja muototikareita myös. Parasta oli kuitenkin ne polkkamakeiset, jotka maistuivat piparmintulta. Nätä reissu oli se mitä tuli odotettua koko kesän ajan. Puukenkiä ei saanut milloinkaan muulloin kuin kesäisin.

Lapsena, taisin olla viiden vanha ja ystäväni 4, leikimme paljon lasten ohjelmien aiheista. Muistan kuinka olemme leikkineet matkaa maailman ympäri. Minä olin se herrasmies leijona ja ystäväni kaunis prinsessa. Minä pelastin hänet lähes varmalta kuolemalta ja lupasin suojella ystävääni aina, jottei hänelle vaan koskaan sattuisi mitään pahaa. Leikissä kiersimme maailmaa ympäri ihan niin kuin siinä ohjelmassa. Leikimme vain parhaimmat jaksot ja tietysti ne missä oli herra leijona ja prinsessa. Toki jaksot olivat vain johdatusta leikkiin, leikki kuitenkin usein kulki omaa rataansa. Usein prinsessa oli pulassa ja minä urheana leijonana riensin aina auttamaan.

 

Afred J. Kwak oli toinen suosikkileikkimme. Minun huoneessani olevat kerrossängyt olivat se Alfredin talo ja tämä leikkiä jaksoimme leikkiä useampaankin kertaan. Taisi leikin pohja viedä meidät niin hurmokseen, että jokainen nähty jakso leikittiin. Milloin asuimme puukenkätalossa, jollainen tomi Alfredilla sänkynä ja milloin matkasimme maailman ääreen seuranamme Alfred. Muistan myös jakson, jossa Alfred rakastui. Tarkemmin en muista, että keneen ja mitä siinä jaksossa todellisuudessa tapahtui, mutta muistan. Jälleen minä olin Alfred ja ystäväni se tyttö ankka. Jälleen annoin lupauksen pitää huolta toisesta, jottei mitään pahaa tapahdu.

 

Sandokanin myötä me olemme leikkineet taisteluleikkejä. Sandokan oli poikkeus. Sitä leikittiin ulkona ja talvella. Tämä leikki jäi kyllä huomattavasti vähemmälle kuin aikaisemmat leikit, tosin olimme kyllä kasvaneetkin jo aika paljon. Sandokanin aikaan olimme muistaaksemme kuitenkin jo koulussa. Minä sain jälleen olla urhea Sandokan ja ystäväni oli se kaunis tyttö, johon Sandokan ihastui. Jälleen kerran minä lupasin suojella ja turvata toisen elämän niin, etten koskaan antaisi hänelle tapahtua mitään pahaa. Sandokaista muistan yhden kunnon leikin. Se taisi olla niitä harvoja, johon oli nuoremmat sisaruksetkin otettu mukaan. Sitä leikittiin yhtenä uutena vuotena ystäväni kotipihalla. Olimme muuttaneet Himangallata Pukarolle. Me heittelimme lumipalloja ilman ja kuvittelimme niiden olevan tykin kuulia. Muistaakseni minä ja ystäväni taisimme voittaa ja lopuista lumipalloista tuli ilotuksia. Tässä vaiheessa aloimmekin olemaan jo sen verran isoja, että meitä taisi kiinnostaa enemmän pojat kuin varsinaiset leikit. Yhteydenpito jatkui kirjeillä ja juteltavaa riitti aina silloin kuin näimme. Meistä tuli nuoria ja sitten nuoria aikuisia. Ja havahduin siihen, että meidän yhteys oli katkennut jostain syystä kokonaan. 

Toissa kesänä kirjoitin ystävälleni kirjeen monen monen vuoden jälkeen. Kirjoitin meidän leikeistä ja niistä lupauksista huolehtia ja pitää hänet turvassa niin , ettei kukaan voisi häntä koskaan satuttaa. Silloin kun kirjettä kirjoitin olin aidosti pahoillani, etten ollut pystynyt täyttämään lapsena annettuja lupauksia. Ja se tuntui pahalta. Halusin silloin kirjeellä kuitenkin osoittaa sen, että minä en ole unohtanut. En ystävääni ihmisenä enkä niitä muistoja, joita olimme saaneet. Tuota kirjettä en kuitenkaan tainut koskaan saada postiin asti ja nyt en sitäkään löydä mistään.

Päivä 23: Tämä saa minut voimaan paremmin

Lupaus tulevasta.

Lupaus ikuisesta rakkaudesta. 

Lupaus siitä, että se kestää.

 

"Niin pysyvät nämä kolme: 

usko, toivo ja rakkaus.

Mutta suurin niistä on rakkaus."

1 Kor 13:13 

 Rakastan J:tä niin valtavasti, että siinä on ihminen, 

jolta saan voimaa jaksaa missä ja milloin vain. 

J on ihminen, joka seisoo rinnallani juuri silloin kuin häntä eniten tarvin 

ja tiedän, että hän ottaa kiinni jos minä kaadun.

SYKSYN VIRALLINEN ALOITUS

”Sataa sataa ropisee, pili pili pom.." Sadekeli on vallannut Suomen rintaman. Puissa lehdet kellastuvat, ruska aika alkaa olla käsillä. Illat pimenee ja saan polttaa kynttilöitä. Koulukin alkoi melkein kuukausi sitten ja toi mukanaan normaalin arkirytmin. Töistä ei kuitenkaan ole vieläkään tietoa, mutta ehkä en niitä tälle syksylle niin tarvitsekaan. Tehdään siis sijaisuuksia.

Koulu tuntuu menevän nyt jollain ihme voimalla eteenpäin. En oikein tiedä, miten ihmeessä olen saanut sykittyä sen eteen näin paljon. Keväällä pitäisi olla kaikki teoriaopinnot jo pois alta ja voin oikeasti etsiä töitä kunnolla. Siis tyyliin vuoden viransijaisuutta. Ensi syksylle jäisi ainoastaan koulussa käytäväksi opinnäytetyöhön liittyvät asiat.

Nyt harmittaa, etten aloittanut opinnäytetyötä jo viime keväänä. Jos olisin silloin jaksanut nousta sängystä ylös, olisin nyt keväällä voinut ottaa koulusta paperit ulos. Nyt joudun olemaan vielä sen puolitoista vuotta koulussa. Pahus. No toisaalta kevät on jo valmiiksi tiukka, joten kyllä se sijaisuuskin kelpaa.

Syksy aloitettiin viralliseti tänä vuonna synttärijuhlilla. Mukana oli ne tärkeimmät ja läheisimmät ystävät, sisarukset puolisoineen kummankin puolelta. Kyllä pieniin juhliin on aikaa, mutta seuraavia juhlia saa sitten odottaa. Sen verran hintavat nuokin pippalot olivat. Mutta eniten odotinkin ihmisten näkemistä, etenkin hänen, jota en ollut taas useampaan vuoteen nähnyt. Juhlia jännitin aika paljon. Miten käy kun laitetaan kaveripiirit sekaisin? Pääsääntöisesti se meni ihan hyvin. Tosin muutama täysin aliarvoinen kommentti lensi ystävälleni ilmaan ja kyllä hävetti, häpesimme molemmat; minä ja mieheni.

Aina kaikki ei suju niin kuin pitäisi. Se kun yksi mokaa, jää itsekin miettimään olisiko omassa käytöksessä ollut parantamisen varaa.  Olisiko minun pitänyt tehdä ja toimia toisella tavalla tai jättää jotain sanomatta?


In English:


Fall began a birthday celebration. I got all the key people in the scene. Thus after a long time to him, which I see very rarely. To celebrate a lot of stretching. What will happen when you put a guy messed up circuits? Everything went really well. Only a few tasteless comment to my friend. Yes, ashamed. Häpesimme both, I and J.

It does not always turn out the way it should. It is when one is doing wrong, is to think about themselves in their own behavior would have been room for improvement. Would I have done and to act in a different way, or leave something unsaid?

Juhlien järjestämistä

Väsyttää. Paljon olisi tekemistä niin juhlien järjestämisessä kuin koulunkin kanssa. Kaikkeenpa sitä pieni ihminen sotkeutuukin ja yrittää selvitä siitä kunnialla.

Koulu on kutakuikin mallillaan. Vielä olisi yksi rästitehtävä viime keväältä jäljellä ja tämän syksyn tehtävätkin on hoidettu melkein aikataulussa. Mitä nyt ennakkotehtävä on hieman myöhässä, ehkä. Palautuspäivää en ole kovinkaan tarkasti vielä katsonut. Nyt kun opinnäytetyölle näytettiin vihreää valoa, saisin tehdä ideapaperin ja sen jälkeen hommat alkaisivat sen osalta pyöriä täysillä. Opinnäytetyö on kylläkin tämän vuoden kouluhommista se, jota olen odottanut ehkä eniten. Innolla odotan, että pääsen kunnolla tekemään sitä. Aihe kun on minulle tärkeä ja hyödyllinen myös muille kuin minulle.

Mutta en olisi ikinä uskonut, että juhlien järjestäminen on näin työlästä. Vaikka suunnitelu on aloitettu kerrankin ajoissa. Onneksi kaikkea ei tarvitse tehdä yksin vaan J on näiden kemujen suhteen ollut myös hyvin aktiivinen. Viikon ajan on siivottu ja puunattu. Vitriinit siistitty ja kaapin päälisiä laitettu kuntoon. Edelleen tuntuu, että tekemistä riittää loppumetreille asti.

Tarjoiluja on mietitty ihan urakalla. Ja juomia varten saatiin eilen tuotua lisää kylmätilaa kotiin. Kunhan kaikki on valmista ja saa hetken nauttia siististä ympäristöstä ja juoda kahvit ilman, että tarvitsee samaan aikaan häärätä kymmentä eri asiaa. Oikeastaan kaikki alkaa olla jo valmista. Siltikin tuntuu, että tekemistä riittää. Kiitos siitä Sofin karvanlähdön. Vaikka tänään on vielä vuorossa imurointi, niin sen tietää, että huomenna ja lauantaina joutuu vielä imuroimaan uudelleen. No tämä on kai sitä koiraperheen arkea.

Tarjoiluastioita on kerätty kasaan ihan urakalla. On lainattu termaria ja boolimaljaa kauhan kera. Vielä odotellaan tarjottimista vastausta. On mietitty vaatetusta ja kaikkea mahdollista. Pitäisi vain toivoa, että juhlat menevät hyvin. Nyt yhditetään kavereita.

Nämä on oikeastaan toiset juhlat, jotka me järjestämme meillä. Me emme oikeastaan ole juhlivaa sorttia kumpikaan. Silloin juhlitaan kun siihen oikeasti on aihetta. Nyt lauantaina saan nähdä monta hyvää ystävää kerralla. Sitä odotelessa.

Megailua Tampereella (osa3)/ Mega in Tampere (part3)

 
Sunnuntainpäivän saldo 31 purkkia, päivä ennätys meni rikki, ja päälle 21 000 askelta.
La - Su saldo noin 50 purkkia ja askeleita reilut 45 000 kappaletta.

Oli järjestäjä porukka saanut kastattua hyvän tapahtuman. Homma toimi, ja paikalla oli hyvä meininki.Jos ei olisi niin ujo, olisi ehkä tullut juteltua enemmänkin vieraiden kanssa. Toisaalta on kiva näin. Saimme tutustua kuitenkin uusiin kätköiljöihin purkeilla.Ehkä minäkin ilmoittaudun seuraavan megan työtekijä kuntaan mukaan. ;)

Seuraavaa siis odotellessa. Kiitos ja kumarrus kaikille mukana olijoille.

In english


On Sunday we went to get 31 caches, daily record was broken, and over 
21000 steps. Sat - Sun balance of about 50 caches, and steps over 45000.


There was a gang organizer received a heap of good event. Here's how it worked, and there was a good meininki.Jos would not be so shy, it might become even more after talking with strangers. On the other hand is a nice way. We were, however, we explore the new amateurs cache access. Maybe I register for the next megaan worker. ;)  
  

So while waiting for the next. Thank you to all involved.

Megailua Tampereella (osa2)/ Mega in Tampere (part2)

Viikonlopun tarkoituksenahan oli kerätä mahdollisimman monta löytöä ja liikkua paljon. Näin ollen päätimme jättää auton majapaikkaamme ja liikkua kävellen. Kaikki kun oli ystäväni luota kävelymatkan päässä. Ystäväni luota lähtiessä suuntasimme nokkamme kohti Tampereen keskustaa ja sen tuomia haasteita. Kuljimme kaunista rantareittiä ja onnistuimme jopa pomppimaan kartanon edestä juuri juhlakansan keskuudessa pujoitellen. Hieman hävetti siitä puikkelehtia, mutta tajusimme liian myöhään, joten mentävä oli.

Tampereen keskusta tuli viikonlopun aikana hyvinkin tutuksi. Siellä kun on nyt pyöritty ympyrää tutkien lähestulkoon kivienkin alta. Keskustassa riitti väkeä: oli geokansaa liikenteessä ja sen lisäksi vielä niitä tavallisia tamperelaisia, jotka eivät olleet tietoisia siitä, mitä ympärillä tapahtuu. Meidän onneksemme saimme suhteellisen rauhassa etsiä ilman ylimääräisiä silmäpareja. Vain muutamaan paikkaan joku toinen osui meidän kanssa samaan aikaan.

Ennen kuin päätimme palata alueelle, päätimme vielä poiketa majapaikan kautta pikaisesti. Otimme sieltä uuden suunnan kohti Härmälää ja lähdimme jatkamaan matkaa kävellen. Välissä jo tuntui, etten enää haluaisi ottaa yhtään askelta. Mutta jollain ihmeen voimalla sitä sai kyllä itsensä liikkeelle ja jatkamaan matkaa. Matkan varrella kun oli vielä purkkejakin niin matka sujahti nopeasti ohi. Alueelle päästyämme kiertelimme ympäriinsä ja yritimme bongailla tuttuja nimimerkkejä. Me kun olemme ujomman puoleisia, jää usein uudet tuttavuudet juuri tuonne purkien hauille. Lisäksi päädyimme alueellakin tuijottelemaan GPS -laitetta ja bongasimme muutaman chirpinkin vaan kiinni emme niitä saaneet.

Alueella huomasi sen, kuinka kansainvälinen tapahtuma loppupelissä olikaan. Paikan päällä saattoi kuulla monia eri kieliä ja sillä Euroopan maista oli paljon väkeä paikalla. Toki myös muualtakin maailmalta oli väkeä paikalle saapunut. Markkina-alueellakin oli ulkomaalaisia myyjiä. Oli kiva nähdä heidän tuotteitaan, koska niissä on paljon eroa myös meidän tuotteisiimme. Terassillekin taisimme eksyä muutamat juomaan. Päivä kun oli ollut pitkä, päätimme kuitenkin pysyä kohtuudessa ja painella ajoissa majapaikkaan.

Päivän saldoksi kertyi n. 20 purkkia ja päälle 25 000 askelta. Todellinen kuntokuuri, sitähän tämä laji on. Ja ennen kaikkea monivaltaista liikuntaa. 

 

In English


Tampere center became very familiar during the weekend. There is now a rotation circle around the radar almost kivienkin. In the center was enough to crowd: geokansaa was in traffic and in addition they are still common types of Tampere, who were not aware of what is happening around. Fortunately for us, we were able to find a relatively peaceful with no extra eyeballs. Only a few places we hit someone else with the same time.

The region saw it, the international event in the final game was. On the ground could hear many different languages​​, and because the European countries had a lot of people there. Of course, also from parts of the world was the crowd arrived. Market alueellakin were foreign vendors. It was nice to see their products, because they have a lot of difference in our products. Terrace Llekin we would get lost a few to drink. Day had been a long while, we decided, however, remain moderate in the new house, and run fast in time slot.

During the day, we got about 20 cans, and we walked over 25 000 steps. The actual condition of a course, that's what this species is. And, above all, a comprehensive physical activity.

Megailua Tampereella (osa1)/ Mega in Tampere (part1)

Lauantai aamuna oli aikainen herätys. Sängystä tuli ponkaistua jo kuuden aikaan ylös, jotta saisimme kaiken valmiiksi seitsemään mennessä ja pääsisimme suuntaamaan auton keulan kohti Tamperetta. Tai näin oli ainakin suunnitelma. Kaikki ei sitten kuitenkaan mennyt ihan suunnitelmien mukaan. Ensinnäkin vielä oli GPS laittamatta lähtö kuntoon ja tarvittavat tiedot sinne lataamatta. Laita mies asialle väsyneenä ja silmät ristissä niin lopputuloksena on Katastrofi. Hänen piti poistaa joku tiedosto niin hän onnistui poistamaan vahingossa kartat koko laitteesta. Niitä sitten etsittiin kissojen ja koirien kanssa puolisen tuntia ennen kuin muistin, että toisella konella on kartoista varmuuskopiot. Ei muuta kuin kartat gps:n ja menoksi.

Meidän tuntien hieman jännitti, että pääsemmekö ollenkaan perille asti. Melkein poikkeuksetta kun olemme matkalla, huomamme olevamme ihan jossain muualla kuin siellä missä pitäisi olla. Etenkin siinä vaiheessa kun pitäisi palailla kotiin päin. Mutta tätä ei tapahtunut tällä kertaa. Vaikka pysähtelimme paljon matkalla niin siitä huolimatta matkamme eteni hyvää vauhtia ja ilman sen kummempia kommervenkkejä. Ainakin melkein. Yhdellä pysähdyksellä mies pääsi sitten nauttimaan extreamistä. Autoparkkiin ja matka kohti metsää. Siellä se oli. Iso kivi. Ylös pääsy ei tuottanut ongelmaa, mutta alas tulo olikin sitten toinen juttu. Etenkään kun ei ollut mitään välineitä mukana. Siispä. Mies on ison kiven päällä ja minä juoksen kiveä ympäri etsien reittiä, mistä pääsisi alas. Meidän harrastuksemme siis vain vahvistaa parisuhdetta. Kyllä siinä mielessä jo kävi, että pitäisikö soittaa palokunta paikalle. Lähinnä alkoi itseäni naurattamaan. Mitä minä sanoisin hälytyskeskukselle.. "Hei voisitteko tulla tuomaan tikkaita tälläisiin koordinaatteihin, kun tuo mies ei pääse tuolta isolta kiveltä alas. Niin siis tähän ei autolla pääse viereen..." Se olisi ollut jo liian koomista.

Ehjin nahoin pääsimme kuitenkin päämääräämme. Saimme auton parkkiin ja lähimpään puskaan oli jälleen pakko sännätä. Saimme käsiimme sen mitä puskasta haimme ja päätimme vielä siirtää autoa hieman lähemmäksi. Seuraava parkkipaikka löytyi helposti. Autolta poistuimme jälleen puskan kautta kohti Härmälän leirintäaluetta. Olimme saapuneet päämäärään kerrankin ajoissa. Olimme ilmoittaneet olevamme paikalla yhdentoista ja yhden välillä. Nyt saatoimme aloittaa viikonlopun vieton hyvällä omalla tunnolla. 


In english 

Saturday morning was a wake-up time. We climbed out of bed for up to six in the morning, to get everything ready by seven, and we could direct the vehicle toward the bow of Tampere. Or at least that was the plan. All, however, does not, then just go according to plan. First of all, it was still without placing the GPS output condition and the necessary information there to download it. Put a man about it when you are tired and your eyes crossed, so the end result is a disaster. He had to remove a file so he managed to accidentally remove the maps of the entire device. They then searched for dogs and cats with half an hour before I remembered that one is konella maps backups. None other than the maps for the GPS and go.

Our feeling a little nervous that we shall make it all the way at all. Almost without exception, when we are on the way, we realize that we are somewhere quite different than what there should be. Especially at the stage when we should have a piece of home. But this did not happen this time. Although a lot of stoppages on the way so despite our journey progressed rapidly and without any special incidents. Well, almost. One stop, then he got to enjoy the extream. Parked the car and the journey towards the forest. There it was. A big stone. Top entry did not produce the problem, but the revenue was down, then another story. In particular, when there were no instruments involved. So. The man is a big stone on stone, and I will run around looking for a route, which reach down. Our hobby, therefore, only strengthen the relationship. Yes, it already had in mind, that should call the fire department. Mainly myself began to laugh. What I would say the alarm center .. "Hey, could you come to bring this to the coordinates of the ladder, when the man did not get from that big rock bottom. So, therefore, this does not get a car next to ..." It would have been too comical.

We were able to escape unscathed, however, our goal. We got a car park and the nearest puskaan was again forced to shoot. We got our hands on what puskasta we got and we decided to still move the car a little closer. Next car park was easy to find. Disembarked from the car back through the bushes toward the Härmälä camping. We had arrived at the goal on time for once. We were informed that we are located on one another, and one between. Now we could start off the weekend celebration with a clear conscience.


(I`m so sorry in my english...)

Tien päälle

Lauantaina pitäisi jälleen lähteä tien päälle. Tällä kertaa auton nokka osoittaa Tamperetta ja seurana on mahtava mies.

Tämän viikonlopun reissua on odotettu pitkään ja hartaasti. Mistään syystä emme jättäisi tätä tilaisuutta käyttämättä hyödyksi Tampereen visiitin ajankohdaksi. (Olipas erittäin hölmösti muotoiltu lause.) Mielellämme olisimme lähteneet jo huomenna liikenteeseen, mutta koiran hoidollisista syistä pääsemme vasta lähtemään lauantai aamuna. No mikäs tuossa. Muutama hassu tunti lähdön viivästymiseen ei meidän menoa haittaa. Pääsemme leikkimään "turisteja" Tampereelle. Majoituskin järjestyi lopulta niin, että olemme hyvän ystäväni luona yötä. Kaikki hotellit kun tahtovat olla viikonloppuna Tampereella täynnä. Se ei meitä kylläkään yllättänyt, sillä tiedämme monen muunkin olevan sinnepäin liikenteessä ja samalla asialla kuin mekin.


Viikonloppuna Tampereella tai no tarkemmin ottaen Härmälässä tapahtuu ja paljon. Ainakin meille miellekästä puuhaa. Pääsemme tapaamaan ihmisiä: vaihtamaan kuulumisia tuttujen kanssa ja tutustumaan uusiin ihmisiin. Puhuttavaakin varmasti riittää. Onhan kaikilla yhteinen harrastus.

Päämäärämme on siis Mega-event -tapahtuma, jonne kerääntyy yli tuhat harrastajaa ympäri maailmaa. En millään malttaisi lähtöä odottaa. Pääsee taas kunnolla vauhtiin ja toivottavasti sijoituskin kasvaisi hieman. Mutta ei sillä sijoituksella minulle ole niin väliä, sille toiselle ehkä kylläkin. Pääasia on kuitenkin se, että olisi hauskaa.

Olen niin onnellinen siitä, että meillä on yhteinen harrastus. Harrastus, jonka ansiosta liikkuminen on monipuolista ja mukavaa. Se, että saa yhdessä tehdä jotain, on ehkä kaikkein parhainta mitä minä tiedän. Niin vähän kun olen kesän aikana tuota ihanaa miestä nähnyt, sitä suuremmalla innolla odotan yhteistä viikonloppua. Mikäpä voisikaan olla paremmin.

Georeissu Härmälään yhdessä. Saadaan tulla ja mennä niin kuin halutaan. Ainakin periaatteessa. Meihin voi Härmälässä törmätä samoin kuin Tampereen keskustassa. Tosin liikkeellä on myös paljon muitakin. Minä en jaksa odottaa...



And in Englihs

Weekend in Tampere, or more precisely is happening and a lot of Härmälä. At least for us a nice thing to do. We get to meet people: to exchange news with friends and meet new people. Certainly enough to talk about. After all, all a common hobby.

Our goal is to be mega-event event, which builds up over a thousand enthusiasts around the world. I do not expect any malttaisi departure. Get back up and running properly and the associated investment will hopefully grow a little. But it is not the emplacement of me not really matter, though it may be another. The main thing is, however, that it would be fun.

This event has enrolled more than 1,000 participants from around the world. I can not wait until Saturday. Maybe we meet in Tampere.

Virallinen kesäloma

Sain aloittaa lomani aivan mahtavasti. Tulin riparikiertueelta kotiin J:n työpaikan kautta, kun piti häneltä hakea auto. Kotiin päästyäni minua odotti varsinainen yllätys:

Kahvit keittetty termariin

Itse leivottu mustikkapiirakka

kauniisti asetellut mansikat

kukkakimppu ja kaunis rannekoru

sekä kattaus 

Siinä tuli jälleen todettua, kuinka paljon tuota mielettömän ihanaa miestä rakastankaan. Vielä sain häneltä kauniin sormuksen ja samaa sarjaa olevat korvakorut korupussin kera. Minut on tosiaan lahjottu.

Loma on mennyt synttärijuhlia järjestäessä ja myös hieman töitä tehdessä. Päätin tähän kahden viikon lomalle ottaa kuitenkin sijaisvälityksen perehdytyspäiviä neljä kappaletta, jotta syksyllekin olisi töitä. Mukavaa vaihtelua kotona löhöömiselle. 

Ensi viikonloppu menee reissatessa, kun ulkomaita myöten kokoontuu saman lajin harrastajia suurtapahtumaan Tampereen kupeeseen. Tuota taoahtumaa on innolla odotettu melkein vuoden päivät. Kiva nähdä pitkästä aikaa myös muita harratajia kunnolla ja vaihtaa heidän kanssaan kuulumisia.

Varsinaista asiaa minulla ei tällä kertaa ole. Olen nyt jotenkin niin lomaorjentoitunut. Ihana mieheni paistaa minulle lettuja, kun minun teki niitä niin kovasti mieli. 

Ja kyllä rakastan häntä enemmän kuin mitään muuta: Nyt, aina ja ikuisesti.