Karhunpoika sairastaa..

Syksy on saapunut tuoden tullessaan flunssan. Minäkin sen sain töistä vaihtarina. Sitkeä kaveri tämän kertainen. Ei se vapaiden aikana lähtenyt kulumallakaan, tosin enpä vapailla ehtinyt sairastamaankaan, kun viimeisiä kouluasioita juoksin pitkin maita ja mantuja. Siispä nyt ollaan sairaslomalla ainakin kaksi päivää.

Minä aion kepertyä sohvalle pienen talon preerialla kanssa ja lukea varmaan eilen ostamani kirjan loppuun. Tuosta kirjasta kerron teillekin myöhemmin. Nyt kun ei ole koulua ja on työelämässä, ymmärtää oikeasti sen, että kipeänä ei voi mennä töihin. Ei meillä ainakaan. Nyt on siis lupa sairastaa sängynpohjalla, ilman että olisi aivan pakko sieltä kammeta töihin.

Meillä töissä, kun asiakastyötä tehdään, taudit leviää. kukin on vuoron perään kipeänä ja jokainen tietää sen, ettei sille voi mitään. Monet sanovatkin, että siinähän sitä ollaan kun kuume ei nouse. Ilman kuumetta ei haluaisi olla töistä pois. Noh. Minä jäin. Paha on asiakasta nostella yskän puuskan kanssa, joka vetää kaksin kerroin ja kun koko ajan nokka vuotaa. Lihassärky on kuitenkin kaikkein pahin. Mutta kuumetta ei ole..

Toki syksy toi mukanaan muutakin kuin flunssan. Parvekkeilla palaa iltaisin kynttilät tuomassa valoa pimeään iltaan. Pian saa nauttia jälleen glögiä ja keskittää ajatukset tulevaan jouluun ja joulun sanomaan. 

Julkistamiseminaari

Ooh... Nyt se on ohi. Opinnäytetyön julkistaminen on takana ja mikä helpoitus. Ei juurikaan korjattavaa. Onneksi. En tiedä mistä olisin ajan ottanut työn laajempaan korjaamiseen. Onneksi sitä ei tarvitse miettiä.

Aamun mittaan jännitys vain kasvoi ja kasvoi. Siinä vaiheessa kun oli minun vuoro, olisin halunnut juosta koko tilanteesta pois. Kädet tärisi ja hermostutti ihan älyttömästi. Powerpointtiinkin tein viime hetken muutokset. Onneksi tein, sillä sen ansiosta aika ei mennyt yli vaan ehdin rauhassa saada esitykseni päätökseen. Minusta tuntui, että jännitys olisi näkynyt ulospäin, mutta kuulemma ei. Se on vaan ihan hyvä.

Opinnäytetyöni otettiin hyvin vastaan. Sitä ei teilattu ja se herätti paljon kiinnostusta. Toivottiin jopa, että olisin vielä liitteeksi laittanut produktion käyttöoppaankin, mutta siitä pidän itsepintaisesti kiinni, ettei se liitteeksi tule. Se kun on tarkoitus joskus julkistaa ihan virallisena opuksena.

Tänään tuli vielä muita hyviä uutisia. Mutta niistä sitten toisella kertaa, kuhan ensin asiat varmistuvat. Olen helpottunut kun kaikki meni hyvin. Nyt on hyvä fiilis ja kyllä tämä suoritus on kuoharin arvoinen. Oikeasti.

Perhoset vatsanpohjassa..

... Tai no tiedä sitten oikeastaan voiko näitä nyt persosiksi sanoa.

Jännittää ihan tuhottomasti.. Nyt näyttää siltä, että ensi yöstä on tulossa jälleen unetonta mallia. Vihdoinkin on sen aika, mitä tässä on viimeisen vuoden aikana toivottu ihan urakalla. Niin huomenna...

Niin siis kyseessä ei ole häät vaan julkaisuseminaari. Reilun vuoden olen tuon työn kanssa urakoinut ja nyt olisi aika sitten julkisesti se esitellä. Toisaalta odotan ja toisaalta haluaisin olla esittelemättä. Teilataanko se täysin? Onko se sittenkin täysin turha ja hyödytön? Entä jos ne nyt päättävätkin sen hylätä? *Huoh*. Ei auta, syveen tai saveen se on nyt vaan tehtävä.

Mutta entä jos seminaarin jälkeen ryssin vielä kypsyyskokeen ja ne epäileekin, että mun työ onkin jonkun muun tekemä... Kyllä huominen varmaan ihan hyvin menee. Jännittää vaan ihan tuhottomasti.

Kuorolaulu on pop!

Olen ala-asteella laulanut koulun kuorossa, yläasteella en halunnut, lukiossa tuli laulettua paljon kuorossa ja sooloa. Sitten se jäikin vain omaksi iloksi laulamiseen.

Kesätyö on poikinut vähän kaikenlaista. Pariviikkoa sitten pärähti puhelimeen kutsu taizé-messun laulukuoroon tai voidaan varmaan puhua ihan kirkkokuorosta. Ajattelin, että käyn kerran katsomassa, että miltä tuntuu ja sen jälkeen voin rauhassa miettiä jatkosta.

Sunnuntai aamuna kävin katsomassa ja kokeilemassa. Ihastuin aivan kokonaan. En edes muista milloin olisi ollut niin avoin ja lämmin ilmapiiri jossain. Ihan mahtavaa. Nautin taizé-messun toisenlaisesta, hiljaisuutta kunnioittavasta rytmistä, nautin laulamisesta ja ennen kaikkea nautin siitä, että tunsin kuuluvani porukkaan, vaikka olin ensimmäistä kertaa mukana.

Tämä kirkkokuoro sopii minun aikatauluihin. Ei varsinaisia sitoumuksia paikalle pääsemisestä. Sellainen ei kolmivuorotyön kanssa onnistuisikaan. Kuoro esiintyy noin kerran kuussa ja harjoittelut on hyvin minimissä. Minä puhun tästä kuorona, mutta joku toinen voisi pitää kuoroamme lauluryhmänä.

Seuraavan kerran pääsen ilmeisesti marraskuussa osallistumaan. Silloin olisi luvassa jotain isompaa, mitä ollaan ehkä mukana toteuttamassa. Saas nähdä. Mutta kyllä kuoro on vaan niin pop!
 

"Mutta suurin niistä on rakkaus." 1 kor. 13

Juttelin tässä taannoin erään nuoren pariskunnan kanssa. Heidän kanssaa oli puhetta elämän realiteeteista ja meidän omista odotuksista elämästä. Puhuimme siitä mitä haluamme ja mihin oikeasti olemme matkalla. Suurinpana viestinä heiltä sainkin sen, että rakkaus osuu kohdalle silloin kuin sitä kaikkein vähiten odottaa. Toinen osapuoli tästä pariskunnasta kertoi, että oli ollut täysin varma siitä, ettei tule koskaan löytämään sellaista ihmistä, joka haluaisi jakaa arjen hänen kanssaan. Nyt tämä pariskunta suunnittelee onnellisesti häitään.

Rakkaus. Mitä se siis on oikeasti? Voiko ihminen, jolla on joku toinen ihminen rinnalla olla etuoikeutettu?

Tuon keskustelun jälkeen mietin itseäni ja omaa elämää. Mietin minua ja kihlattuani. Koin olevani tietyllä tavalla etuoikeutettu. Eihän kukaan muu jaa talouttaa kihlattuni kanssa kuin minä. Kukaan muu ei seiso niin voimakkaasti tukena vaikeina hetkinä kuin oma puoliso. Kenenkään muun kanssa vietetty vapaa-aika ei saa samalla tavalla perhosia lepattamaan vatsan pohjassa tai hymyä nousemaan kasvoille. Olen etuoikeutettu mieheni elämään ja hänen rakkauteensa.

 

Nälkäpäivä

Jälleen eletään sitä aikaa vuodesta, kun kaupoissa ja kaduilla liikkuu lipaskerääjiä. Näillä kerääjillä on Punaisen Ristin keräysliivit päällä. He ovat hyvällä asialla.

Nälkäpäivä on keräyksessä kerätään varoja Punaisen Ristin katastofirahastoon. Varoilla autetaan sekä ulkomailla että Suomessa. On hyvä tietää, että katastrofirahastoon tallennetut varat ovat sitomattomia, eli niitä ei ole ennalta osoitettu tiettyyn kohteeseen. Varoilla voidaan auttaa siellä, missä kulloinkin on suurin hätä. Katastrofirahastosta autetaan esimerkiksi luonnonkatastrofien ja sotien uhreja eri puolilla maailmaa. Lisäksi lahjoituksilla tehdään pitkäaikaista kehitysyhteistyötä. Varoja käytetään myös täällä kotimaassa: apua annetaan henkilöille ja perheille, jotka ovat äkillisissä onnettomuuksissa joutuneet vaikeaan tilanteeseen. Tällainen tilanne voi olla vaikkapa tulipalo, tulva tai rikoksen uhriksi joutuminen. Lähde: http://www.nalkapaiva.fi/

 Minä olin viime vuonna nälkäpäivä keräyksessä mukana kerääjänä. Kokemus oli huimaava ja erittäin opettavainen. Tänä vuonna en valitettavasti ehdi kerääjääksi lähteä, mutta siitä huolimatta aion kantaa korteni kekoon. Kun lipas osuu kohdalleni, aion tiputtaa sinne kolikon. Tavoittena on se, että keräykseen antaisin yhteensä vähintää 10€. Ja jos summa on vielä keräyksen viimeisenä päivänä alle tuon 10€, laitan puuttuvan summan bloggaajien keräyslippaaseen. 

klikkaa ja lahjoita

Koska tämä on haaste, jonka kaappasin Nooran blogista. Nyt ollaan tärkeällä asialla kuitenkin liikkeellä. Haastan tähän ohjeiden vastaisesti kaikki teidät lukijat. Tehdään yhdessä hyvää!

1. Kerro blogissasi Nälkäpäivä-keräyksestä http://www.nalkapaiva.fi/
2. Kirjoita, miten itse kannat kortesi kekoon: lähtemällä lipaskerääjäksi, lahjoittamalla Otto-automaatilla, tilisiirrolla, netissä tai lahjoituspuhelimella vai osallistumalla bloggaajien omaan virtuaaliseen keräyslippaaseen.
3. Halutessasi voit lisätä blogiisi myös bloggaajien keräyslippaan koodin, jonka saat täältä:http://www.lahjoituslipas.fi/nalkapaiva/bloggaajienkerayslipas/ tai kannustaa lahjoittamaan bloggaajien keräyslippaaseen Facebookissa http://www.lahjoituslipas.fi/nalkapaiva/bloggaajienkerayslipas/lahjoita/.
4. Haasta mukaan kaksi bloggaajaa.

Kaikenlaista

Hetki tässä on vierähtänyt edellisestä postauksesta. Koulu vetelee kirjaimellisesti viimeisiään. Onneksi. Kolmivuorotyön kanssa kun ei siellä jaksaisi ravata alvariinsa. Vielä olisi muutama pikku juttu ennen kuin voi tutkintotodistuksen noutaa. Ja vaikka saisin paperit ulos jo ennen joulukuuta, päätimme viettää vasta joulukuun lopulla valmistujaisia. Ihan vain ajan puutteen vuoksi.

Häitä on suunniteltu. Ei mitenkään ahkeraan, mutta kuitenkin. Kutsukorttien tekemisen aloitin tuossa yhdessä yövuorossa ollessa. Niitä tehdessä pysyi kyllä hereillä todella hyvin. Hieman on kortin ulkonäkö muuttunut siitä ihan ensimmäisestä vedoksesta, jonka tein joskus keväällä. Hyvät niistä tulee, paremmat kuin odotinkaan. Tässä kuvaa kesken eräisestä kortista. Kaikki muu onkin sitten tuttuun tapaan auki. Edelleen. Olenkin miettinyt, että erottaisin häät omaan blogiin... Mutta katsotaan.

Tosiaan viime kuussa kerroinkin uudesta kulkuneuvo. Tässä vielä muutama kuva siitä. Ja kyllä sillä pääsee lujaa, kun laittaa matka vaihteen päälle.

Silloin kun J laittoi sen minulle kuntoon, tuntui pyörällä polkeminen ihan mielettömän vaikealta. Tosin moneen vuoteen en ollut tuollaisella pyörällä mennytkään. Vielä en uskaltaisi ilman käsiä ajaa, mutta uskallan kyllä käden irroittaa tangosta, jotta saan vaihteet vaihdettua.

In English...

Indeed, last month, I told the new vehicle. Here are a few pictures of it. And yes it gets hard, when you put your travel gear.

When J put it to me, in order, it seemed a ridiculous bicycle pedaling hard. However, in many years, I was not that kind of bike gone either. Yet I would not dare to drive with no hands, but I dare yes arm removed the bar to get my gear exchanged.

Ps. tiedän englanninkielisen tekstin sisältävän virheitä. Niihin ei tarvitse puuttua. Kiitos.

Arkea omalla painollaan

Nyt voi melkein huokaista. Paluu normaaliin arkeean alkaa pian. Eilen
sain jätettyä opinnäytetyön esitarkastukseen. Ruotistakin puoltavat
vihdoin vapautusta. Enää ei tarvitse tapella kuin vain englanti läpi,
jos tutkimuslautakunta hyväksyy vapautuksen.

Voin keskittyä töihin, suunnitella häitä ja käyttää vapaa-ajan
johonkin muuhun kuin koulujuttujen tekemiseen. Ja kaikkein parasta on
se, että voin yövuorot katsoa vanhoja klassikko sarjoja.

Olenkin kertonut jo aikasemmin siitä, että olen ihastunut Pieneen
taloon preerialla. Nyt löysin kirjoistakin tutun Pikku-Heidin. Innolla
odotan, että sitä pääsen katsomaan. Toivon, että se on niin hyvä kuin
muisteleten sen olleen.

Kaikkein parasta on se, että nämä sarjat ovat varsinaisia löytöjä.
Ehkä seuraavana hankinta listalle laitankin preeriasta kolmannen ja
neljännen tuotantokauden sekä hovimäen ensimmäisen, jos sen vielä
jostain löytää.

Harmitus

On sääli, että toisten täytyy tulla arvostelaan joka paikassa.

Kirjoitan tänne toisinaan myös englanniksi. Kärsin luki- ja
kirjoitushäiriöstä sekä kielellisestä oppimisvaikeudesta. Vieraat
kielet ovat minulle suuri ongelma ja tämä on ollut paikka, jossa saan
rauhassa harjoitella.

Mutta nyt.. En tiedä viitsinkö enää kirjoittaa tänne muulla kuin
suomenkielellä, koska toiset viilaavat pilkkua ihan joka asiasta.

Niin että kiitos sinulle anonyymi. Olisit voinut toimia edes omalla nimelläsi.

Nuotteja häihin

Vihdoinkin sain sen tehtyä. Nyt on nuotit tilattu häitä varten. nyt vain pitää odottaa, että ne saapuvat ja saan otettua niistä kanttorille kopiot.

Häissämme mennään ja tehdään Enyan tahtiin. Molemmat pidämme hänen musiikistaan paljon. Ehkä paljastan myöhemmin meidän kappale valikoimaa. Tarkistellaan vielä kanttorilta kun nuotit tulevat, että ovatko mahdollisia..

Ongelmana tässä on edelleen kiista siitä että menemmekö ensi vuonna vai vasta 2014. Minä en jaksaisi odottaa yhtään sen enempää kuin on pakko. Niin paljon kun on jo hankittuna. Meidän kannalta se on vain onni, sillä nyt pystytään lyhyellä varoitusajalla järjestämään häät.

Uusi kulkupeli

Mieheni lupaili minulle skootteria työmatkoja varten. Sitä ennen piti kuitenkin jokin kulkupeli saada käyttöön. Ja mitäpä hän löysikään. Vanhan peugeutin. Ihan mahtava. Onhan sillä ikää noin 40 vuotta, mutta toimii ja liikkuu. 

Pienellä kunnostuksella siitä saatiin ihan toimiva. Mitä nyt renkaat piti vaihtaa, kun vanhat olivat niin hapertuneet ja kuljettajan istuin oli myös huonossa kunnossa. Siis puuttui kokonaan. Öljyä joutui lisäämään ihan kunnolla. Vielä pitäisi vaihteet laittaa kuntoon, niin ja katsoa että jarrut varmasti toimii, mutta ne on pikkuvikoja. Avomallihan tämä on kaksi paikkainen, mutta menoa se ei haittaa. Sillä ajelee ihan mielellään työmatkat. Kulutuskin oli ihan kohtuullinen.

Minun peugeut on ihan classikkopeli. On minulla ihana mies, kun se itse tuota ajatteli. Totesi vain, että luistelukelit alkaa olla ohi ja et nyt minun vapaiden aikana on hyvä laittaa menopeli kuntoon. Laittelen kuvia, kuhan saadaan kulkupeli vielä kotiin asti. Nyt se on miehellä.

Now I have a new vehicle. It`s old peugeut. It`s about 40 years old, but still. Now I can go to work that.

My fiance promised me a scooter for commuting to work. Before that, however, was one of the tech vehicle to use. And what he found. Old Peugeut. Pretty awesome. After all, since the age of about 40 years, but it works and moves.

With a little restoration to good condition, it gave quite functional. What now had to change tires when the old ones were so frayed and the driver's seat was also in poor condition. So completely lacking. Oil had increased quite properly. Still should put the gear in order, and then watch the brakes to be working properly, but they are small problems. This is a convertible two-seater, but the cost does not matter. It rides quite happy to commute. Cost Hardly was pretty reasonable.

I peugeut is pretty classikkopeli. I have a wonderful man, when actually produce thought. Stated only that the skating weather is almost over and now you're in my free time is a good idea to place vehicle condition. 

Töiden alettua..

Aloitin torstai-iltana uudessa työpaikassa. Ja olen kuullut viime päivinä päivittelyjä töiden määrästä. Kyllähän sitä itsekin tuli todettua tänä aamuna, että tuntuu, ettei ole viime päivien aikana ehtinyt tekemään mitään muuta kuin töitä töiden perään. Ihmekös tuo kun kolmeen päivään tuli rykäistyä viiden päivän työtunnit, tai no ainakin melkein.  Sen lisäksi, että olen ollut pitkiä päiviä töissä olen rullaluistellut lähes tulkoon kaikki työmatkat.

Työvuoroja (4vrk): 45

Rullaluistelu: 27 km

Nukuttu: n. 17h

Mutta en valita. On oikeasti kiva olla töissä kolmen vuoden koulussa istumisen jälkeen. Ja nämä yövuorot. Näitä tekee ihan mielellään. Tämä on sitä omaa aikaa, jolloin voin olla ja puuhastella omiani samalla kun teen töitä.

Yövuorosta kotiin paluu on kaikkein parasta. Saan kömpiä unilämpimän miehen kainaloon nukkumaan ja tiedän saavani nukkua tarpeeksi. Se on sitä rakkautta, kun toinen otetaan näissä pienissä asioissa huomioon. On helppoa olla rakastettu. 

Kun taidot eivät riitä..

Kun ei taidot riitä, turhautuu. Vaikka miten paljon näkisinkään vaivaa niin en tiedä auttaisiko se mitenkään.. Kai se on kapasiteetista kiinni. Tai sitten jostain muusta.

Olen kateellinen niille, ketkä pystyvät suorittamaan kielten opinnot ilman ponnisteluja. Naurettavaa eikö? Joku voisi sanoa minun olevan pikkumainen, mutta minkäs teet.

Vihaan sitä, kun tekee mitä tahansa ja silti vastaus on hylätty. Missä kulkee se raja? Missä vaiheessa armon oikeasti annetaan käydä oikeudesta? Vai annetaanko ollenkaan?

Mutta se siitä lokakuussa valmistumisesta. Että minä niin vihaan sitä kun joku valmistuminen on kiinni jostain pahuksen kielistä. Niin vihaan... 

Mega Finland 2012: Turku (Osa/Part 3)

Sunnuntai. Kipeänä meni sekin päivä. Konfirmaatio jäi välistä. Kuulemma kipeänä ei mitään asiaa paikalle. Tosin en olisi työkunnossa ollutkaan. Kuumetta noin 38 astetta.  
 
Sunday. Also went to the sick day. Confirmation was between. Reportedly sick no matter the place. However, I would not have been fit for the job at all. A fever of about 38 degrees.


 

 

Megaan emme ehtineet. Oli liian kiire hakea kätköjä. Harmi. Olisi ollut kiva kuulla lopetuspuheet. Citoon kyllä lähdimme. Tottakai. GeoAreena hiljentyi.  Ei enää suurta vilskettä. Vain satunnaisia ihmisiä. 

Mega, we no longer had time. It was too busy to search for caches. Too bad. It would have been nice to hear talk of killing. Yes, we went to Cito. Of course. GeoAreena slowed down. No more big bustle. Only in extraordinary people.

 

 

Megamob keräsi uteliaiden katseita. Mitä tapahtuu? Sen jälkeen suunta takaisin Ruissaloon ja kotiinpäin. Nyt saa syksy jälleen tulla. Mega on ohi. Ensi vuonna uudestaan. Mutta missä ja milloin? Se on vielä auki.  

Megamob attracted curious glances. What will happen? Since then, the direction back to the Ruissalo and back home. It may be autumn again. Mega is over. Next year again. But where and when? It is still open.

 

Mutta tiedätkös mikä tämä on? Tämän näin Ruissalon leirintäalueella. Hetken sai silmiään hieraista ennen kuin uskoi todeksi. Tällähän pääsisi vaikka keskelle metsää majoittumaan, vaikka ei olisi tietä lähimaillakaan.

But you know what this is? I saw this to Ruissalo campsite. After a while got rub his eyes before you believe to be true. 

Koko reissun aikana tuli käveltyä noin 60 000 askelta. Laskettiin, että se lähentelee 50 kilometriä. Reissun aikana haimme noin 200 kätköä. 

During the whole trip was walked 60 000 steps. It was calculated that it is close to 50 miles. During the trip, we picked up about 200 caches.

Mega Finland 2012: Turku (Osa/Part 2)

Lauantaina korkeassa kuumeessa tuli muiden mukaan lähdettyä megaan. Tai no megaan ja megaan. Toiset päättivät hampaat irvessä hakea kätköjä. Minua ei olisi juurikaan kiinnostanut. Hienoissa paikoissa tuli kuitekin käytyä.

 On Saturday, became a high fever that left the other mega. Well mega and mega. The other chose to apply for fists wagging caches. I would not have much interest. Of the places became kuitekin correspondence.

Kävimme samalla ihastelemassa Turun linnaa ja Joulurauhan julistuksen paikkaa. En nyt tietenkään saa päähäni paikan nimeä. Kyseessähän on raatihuoneen tori. Vanhassa Turussa tuli kierreltyä ihan urakalla. Hieno kaupunkihan Turku on, mutta liian iso minun makuuni. 

We went at the same time admiring the Turku Castle and the place of the Declaration of Christmas Peace. I do not now, of course, the place name is not on my head. It is, after the town hall square.Old Turku came strolling through quite a lot. Turku is a wonderful city, but too big for my taste.

Niin Kuin Tampereen Megassakin, oli Turussakin viikonloppuna monesta eri maasta vierailijoita. Ylen uutisiinkin päästiin. Varsin hienoa voisin sanoa. Itse bongasin megaan osallistujia Ruotsista, Japanista ja U.S.A:sta. On hienoa kun voidaan Suomessa viettää näin kansainvälistä tapahtumaa, joissa kaikilla on jotain yhteistä nimittäin Geokätköily.

 


Like Mega Tampere, too, was in Turku weekend visitors from many different countries. Promoted uutisiinkin was reached. Quite nice I could say. In fact I found megaan participants from Sweden, Japan and the USA. It's great when you can spend in Finland as an international event, which all have one thing in common namely, Geocaching.
 

Monenlaisia kätköjä tuli haettua. Toisten eteen sai tehdä ihan tosissaan töitä. Kaikkeen sitä mukaan lähteekin. Ja vielä puolikuntoisena. Taisin tosin olla seurueestamme ainut, kenellä oli hyvät kengät tähän touhuun. Perjantain köysikiipeily yrityksen sijaan kalliolla kiipeily tuotti toivotun tuloksen. 

Many kinds of caches was applied. In front of others was to work with a vengeance. According to all the lähteekin. And yet puolikuntoisena. I would certainly be our Party the only one who had the good shoes to a workplace. On Friday the company instead of climbing rope rock climbing produced the desired result.

 Paljon kaikkea kivaa tuli nähtyä. Minä maalaisromanttisena ihmisenä nautin näkemästäni ja tuulahduksesta vanhaa. Vanha Turku vain lumoaa. Ja kaikkein parasta on kun siihen pääsee tutustumaan kätköilyn merkeissä.

Lots of goodies were seen. I enjoy a touch of old. Old Turku only enchants. And best of all when it is accessible it get marks.

Mega Finland 2012: Turku (Osa/Part 1))

Perjantaina kätköjen haun lisäksi ehdimme tapailla myös muita kätköilijöitä. Megan lisäksi Turussa oli samana viikonloppuna useampi eventti, joihin pääsimme osallistumaan. Ensimmäisellä eventillä pääsimme matkustamaan Förillä "toispuol jokkee", joissa sai sitten kauniisti kirjata lokiin nimet sateessa.

On Friday, caches your search further we got in the way of other cachers. Megan was in Turku, in addition to more than one event the same weekend, which we were able to attend. The first public event we were able to travel to Föri the other side of the river, which was then beautifully logged the names of the rain.

Perjantaina starttasi myös Amazing Geocaching -seikkailu ympäri Turkua. Tätä me olimme odottaneet koko kesän ajan, mutta saimme käytyä vain muutaman pisteen läpi. Toisille kätköt kun olivat tärkeämpi... Yhdellä etapilla pääsimme pyörähtämään Flow Parkissa, jossa tehtävänä oli kiivetä köyttä mahdollisimman korkealle. No puolikuntoisena kipeänä se ei oikein tahtonut onnistua. Kengistäkään ei ollut kuin haittaa. No kokemushan sekin. 

 Friday kicked off the Amazing geocaching adventure around Turku. This we had been waiting for all summer long, but the correspondence we received only a few points through. For others, when the caches were more important ... We were spinning on one leg Flow Park, where the task was to climb the rope as high as possible. Well, not really sick, it wanted to succeed. No shoes were not as detrimental. Well kokemushan too.

 

Kaiken kaikkiaan perjantain aikana haimme lähemmäs 40 purkkia ja kävelimme päälle 20 000 askelta. Liekö tuo sitten ihe, että iltaa kohti kuume vaan jatkoi nousemistaan. Aamun huonovointisuus muuttui kuumetokkuraksi ja olisin halunnut viettää  ehdottomasti enemmän varsinaisella GeoAreenaalle kuin mitä nyt vietimme.  

All in all, during the Friday we went to get closer to 40 cans, and we walked over 20 000 steps. Maybe then import the IHE that towards the evening, but fever continued to rise. I would definitely want to spend more on a regular GeoAreenaalle than what is now spent.

Megamainen viikonloppu

Turussa ollaan onnellisesti oltu yksi yö. Takana 40 haettua kätköä ja
tänään alkaa vasta virallisesti mega. Ja olen aivan tukossa ja paikat
huutaa hoosiannaa.

Tänä viikonloppuna saa nauttia hyvästä seurasta samankaltaisten
ihmisten kanssa. Vielä kun olo pysyisi kohtuullisena niin olisi jees.
Mega finland 2012 alkaa tänään! Tätä on odotettu koko vuosi. :)

Hyvää viikonloppua teille lukijani!

Junalla mennään..

Nyt muistin sen, miksi kaukojunissa otan aina lipun vaunuun, missä ei
ole lastenosastoa. Lapsista lähtee niin paljon ääntä..

Jotenkin tuntuu kohtuuttomalta että lapset saavat terrorisoida koko
junavaunua käytöksellään ilman että vanhemmat puuttuvat asiaan, mutta
jos puhun puhelimessa niin saan paheksuvia katseita osakseni.

Vaikka pidän lapsista on mielestäni väärin, että vanhemmat
ajattelevat, että muusta viis kunhan meidän Ville-Maija on etusijalla.
Tähän tuntuu valitettavasti törmäävän yhä useammin.

Vanhemat voisivat joskus miettiä sitä, että toiset haluavat matkustaa
myös lähijunissa kaikessa rauhassa ilman lasten huutoa ja kiljuntaa.

Voisiko lähijuniinkin rakentaa lastenosaston?

Ukkosta ja ullakolla...

Ulkona jyrisee. Pitäisi lähteä viemään neitokauno ulos. Saas nähdä suostuuko tuo lähtemään mukaan laisinkaan. Noh uskaltautui ainakin pois pöydän alta. Edistystä.

Neitimme on siis paukkuarka. Uudet vuodet on yhtä tuskaa. Mihinkään ei voi neidin vuoksi lähteä, mutta tuleepa ainakin rauhoitettua tilaa omalle kullalle. Nyt tämä ukkosen jylinään reagointi on tullut uutena. Tosin viime aikoinen on J:n mukaan kyllä jylissyt kunnolla. Itse en tiedä kun en ole ollut läsnä.

Kesätyöt alkaa nyt olla ohi. Tänään on konfirmaatioharjoitus ja sunnuntaina viimeinen konfirmaatio. Se oli sitten siinä. Kiitos ja kumarrus. Saan vielä lomaillakin melkein puolitoista viikkoa ennen varsinaisen duunin alkua. Tai jos sitä voi lomailuksi sanoa, kun olisi vielä yksi koulutehtävä ja oppari tehtävänä. Niin ja kielten kokeeseen lukemista myös.

Viikonloppuna olisi myös Mega 2012, johon suuntaamme joko myöhään torstai-iltana tai sitten hyvin aikaisin perjantai-aamuna. Pahus kun itse ei ehdi koko viikonloppua touhusta nauttia konfirmaation takia. No onhan siinä kuitenkin muutama päivä aikaa.


Ps. Kyllä se lapsi pöydän alle palasi ja hyvin nopeasti..

Kuka minä olen ja mihin minä olen valmis?

Tämä kesä on mennyt vauhdikkaasti työn touhussa. Olen ollut ripareilla ja tehnyt hieman järkkärikeikkaa. Lomailuun ei juuri ole ollut aikaa, mutta onneksi elokuussa on vielä melkein kaksi viikko ennen töiden alkua. Tosin siitä osa menee varmaankin koulutöitä tehdessä.

Tänä kesänä olen kipuillut oman ammatti-identiteettini kanssa. Suurimpina kysymyksinä on ollut se, että kuka minä todellisuudessa olen ja mihin kaikkeen minä olen oikeasti valmis. Olen kuitenkin melkein valmis sosionomi/Knt. Olen kipuillut sitä, ettei minusta ole leirityöhön. Leirit eivät ole olleet välttämättä haastavia tai mitään, mutta kun koti-ikävä iskee niin minkäs teet. Niin saako aikuinen edes potea koti-ikävää?

Toisena suurena kipuiluna on tullut se, etten todellakaan halua tehdä töitä teini-ikäisten kanssa. Ole siinä sitten leirillä lähes 30 hormooni hirviön kanssa, jotka yrittävät aikuistua, mutteivät kuitenkaan osaa ottaa toisiaan huomioon. Tämänkin seurauksena ilmoitin, ettei minusta ole leirityöhön.

Viimeisin kipuilu on tullut isosista. Kaikista kun ei vain ole siihen hommaan. Miksei peliä voi viheltää poikki, jos puhe ei mene perille? Miksi silloin ei voi nuorta lähettää kotiin kasvamaan? Niin kyllähän minä tiedän, että isosen merkitys rippileirillä on suuri, koska he ovat niitä, ketkä ovat nuoria lähellä. Mutta, mutta..

Isonen kantaa vastuuta. Isonen on osa työntekijä tiimiä, jossa yhdessä luodaan jotain ainutlaatuista rippikoululaisille. Ei isonen voi johtaa leiriä saatika sitten vetää työntekijältä mattoa jalkojen alta. Nämä ovat kuulemma niitä ajatuksia, joita jokainen tätä työtä tekevä jossain vaiheessa käy läpi. Toisinaan leiri menisi varmasti paremmin ilman isosia. Silloin nostettaisiin leiriläisistä esiin erilaisia taitoja. Leiriläisillä on paljon ideoita.

Olen todennut, että romuttaisin mielelläni perinteisen rippikoulu mallin. Silloin kun meillä ei ole perinteisiä luentoon pohjautuvia oppitunteja, nuoret pääsevät helpommin sisään aiheeseen. Tällä kesäni viimeisellä leirillä on ollut teemapäivät. Joka päivälle on rippikoulusuunnitelman mukainen teema, jota nuoret saavat pohtia ja miettiä kysymysten avulla. He kysyvät ja työntekijät vastaavat. Meidän opetustuokiot ovat nuorista lähtöisin. Ja jos keskustelua ei synny, niin me avaamme teemoja ja kyselemme heidän mielipiteitään. Tällä mallilla toteuttaen läsnä on myös tekeminen, joka tukee opetusta.

Vaikka kipuiluja on monia, niin olen ainakin oppinut sen, että se mitä teen tapahtuu oikeasti persoonallisuuden kautta. Jos yritän olla jotain muuta kuin olen, menen metsää ja lujaa. Mitä minä olen valmis onkin hyvä kysymys, koska ihminen ei koskaan voi olla valmis, sillä oppimista tapahtuu koko ajan.

Viikon paras kysymys: Oliko Jeesus alkoholisti?