Töitä ja juhlintaa

Tai no oikeastaan sitä voisi sanoa, että tällä hetkellä työt ovat juhlintaa. Työpaikkani viettää tällä viikolla 60-vuotis syntymäpäiviä ja tapahtumaa on joka lähtöön.

Oma työalani järjesti näyttelyn menneistä ajoista ja yhtenä osana tuota näyttelyä on nukketeatteri esitys ja minä joka vihaan näyttelemistä, löysin itseni leikkimässä estraadilla nukella. Toki viikko on ollut antoisa ja jotenkin yhteisöllinen, mutta kyllä juhlinta on rankkaa.

Jostain syystä tuntuu, että työpäivät venyvät ja jossain vaiheessa huomaa tehneensä lähes ympäri pyöreän päivän. Kyllä sitä huomaa huokaavansa, että jos muutaman tunnin saisi vuorokauteen lisää niin ehtisi hetken ehkä hengähtää. Ehtisi ainakin nukkumaan kunnolla, jos ei muuta.

Juhlaviikko venyy. Näiden juhlien myötä on tälläinen kevyt seitsemän päivän työviikko. Vielä olisi muutama päivä jäljellä tästä putkesta. Vapaatkin pitäisi toki siirtää johonkin, mutta juhlien takia on moni muu työasia saanut odottaa, joten katsotaan sitä hengähtämistä myöhemmin.

Voiko tähän muuta todeta kuin eläköön työajaton työaika ja sen tuomat velvoitteet?

Lähetetty Windows Phonesta

Haaste

Haastehan mulle tuli Sankarilta
Tässä ohjeet haasteeseen:

Tämän pienen palkinnon tarkoitus on löytää uusia blogeja ja auttaa huomaamaan heitä, jolla on alle 200 lukijaa.

1. Jokaisen haastetun pitää kertoa 11 asiaa itsestään.
2. Pitää vastata myös haastajan 11 kysymykseen.
3. Haastetun pitää keksiä 11 kysymystä uusille haastetuille.
4. Heidän pitää valita 11 bloggaaja, jolla on alle 200 lukijaa.
5. Sinun pitää kertoa kenet olet haastanut.
6. Ei takaisin haastamista.

Muutama asia minusta:

1. Olen unelmatyöpaikassa. 
2. Nautin työni tekemisestä. 
3. Minulla on mahtava mies ja koira. 
4. MInulla ei ole lapsia. 
5. Haluaisin saada pian oan kodin.
6. Niin ja toisen auton..
7. Rakastan lukemista ja kirjoittamista sekä ompelua.
8. Olen haasteissa tosi huono.
9. Haaveilen häistä ja perheen lisäyksestä.
10. Minulla on hyviä ja luotettavia ystäviä useampia. 
11. Pidän laulamisesta ja osaan laulaa.. 

Vastaukseni haastajan kysymyksiin: 

1. Mitä teet ensimmäisenä aamulla?
    Tapani mukaan nousen ensimmäiseksi ylös. 
2. Entäpä viimeisenä illalla?
    Kuiskaan miehelle rakastavani sitä.3. Kuvaile itseäsi yhdellä sanalla
    Persoonallinen
4. Mitä tekisit, jos voittaisit lotossa jättipotin?
    Ostaisin sen asunnon ja auton.
5. Jos saisit muuttaa yhden asian menneisyydestäsi, mikä se olisi?
    Paljon varmasti muutettavaa löytyisi, mutta en halua muuttaa mitään. Jos muutan jotain niin olenko silloin   
    enää minä?
6. Mikä on parasta elämässäsi?
    Rakastava mies
7. Miksi aloitit blogin kirjoittamisen?
    Halusin saada Teoriaa Miehestä -sarjan "maailmalle".
8. Onko lasi puoliksi täynnä vai puoliksi tyhjä?
    niin ja kumpi oli ensin muna vai kana? Kaipa se on puoliksi tyhjä. 
9. 1+1=?, miksi?
    Toivottavasti muutaman vuoden päästä kolme, mutta kyllä se taitaa kaikkien lasku oppin mukaan olla 
    kuitenkin 2,. 
10. Missä olisit juuri nyt, jos voisit olla missä vain?
     Vielä sängyssä nukkumassa. Aamun ei vaan oo mun juttu, 
11. Asia, jonka haluat vielä tehdä tai saavuttaa?
    Erkan tutkinto.

11 kysymystä seuraavalle:

1. Mistä sinä unelmoit?
2. Mitä sinä haluat elämältäsi?
3. Sinulle kaikkein merkityksellisintä?
4. Pakkomielle?
5. Paha tapa?
6. Kolme luonteen piirrettä?
7. Ärsyttävin asia, jonka tiedät?
8. 1+1+1=? ja miksi?
9. Mitä inhoa?
10. Jos olisit villasukka, niin millainen villasukka olisit?
11. Mitä mielestäsi jäi vielä kertomatta?

Haastan seuraavat blogit:

jennuuksienjennuus

kahvia ja unelmia

Parisuhdepalapeli
Sarcastic Sundays

Noh tähän hätään en sa kasaan kuin nämä neljä, mutta haastellaan jälkikäteen ja vapaaehtoiseksikin saa ilmoittautua. :)

Hiljaisuus - Arjen teologiaa

Viime aikoina olen joutunut pysähtymään ja oikeasti miettimään hiljaisuutta ja sen merkitystä. Jos en tekisi niin paljoa töitä, olisiko minulla aikaa istua alas omien ajatuksieni kanssa. Mutta se päivän hiljainen hetki tuntuu olevan vaikea järjestää, vaikka se tavallaan kuuluukin työhön.

Mietin, että hiljaisuus on monelle vaikeaa. On vaikeaa unohtaa edes hetkeksi päivän kiireet ja antaa aikaa itselleen. Monelle hiljaisuus on pelottavaa. Kaikki eivät halua kohdata omia ajatuksiaan ja siksi täyttävät kalenterinsa aamusta iltaan.

Hiljaisuudessa on jotain, mikä aiheuttaa levottomuutta ja pelkoa. Ehkä taustalla on pohjimmiltaan kysymys siitä, ettei ihminen tiedä miten hiljentyä. Olemme vieraantuneet hiljaisuudesta, kun normaali arki on niin hektistä. Pakostakin sitä ajattelee, että jos osaisimme hiljentyä edes kymmeneksi minuutiksi miettimään, ettei aina tarvitse olla mietittävää, auttaisiko se meitä jaksamaan arjessamme paremmin. Osaisimmeko me rauhoittaa elämäämme niin, että kalenteriin jäisi aikaa itsellemme ja hiljentymiselle?

Itse kaipaan hiljaisuutta. En halua toista kertaa polttaa itseänä loppuun. Ajattelinkin, että kun seuraava paastonaika koittaa, annan aikaa itselleni hiljaisuudessa. Yritän siis seuraavan paaston aikana paastota kiireestä ja stressistä.

Nuori 2013

Viime viikolla oli valtakunnalliset nuorisotyön neuvottelupäivät Jyväskylässä. Paikalla oli järjestön, kaupungin ja seurakunnan nuorisotyötä tekeviä ammattilaisia. Kaikkein parasta noissa päivissä oli kuitenkin se, että tapasi tuttuja ihmisiä, joita hämmästyksekseni oli todella paljon.  Toki tutustuin myös uusiin ihmisiin, kuten seppoihin.

Neukkareilla oli monia kanavia, joista joutui valitsemaan itselle mielenkiintoisimmat. Street teamissä touhunneena, päädyin myös kuuntelemaan Yad:n street team luentoa. Vaikka kanavalla ei varsinaisesti ollut minulle uutta annettavaa, oli luento mielenkiintoinen.

Street teamin Janne kertoi hyvin selkeästi mistä koko touhusta on kyse. Kyseessähän on siis työmuoto, jossa painopisteenä on nuorilta nuorille tapahtuva työ ja se, että nuorten mielipiteet huumeista painaa nuorille enemmän kuin aikuisen mielipiteet. Kaveripiirissä jaetaan niin paljon. Paljon enemmän kuin aikuiset ajattelevatkaan.

Street teamissä on kolmenlaisia tekijöitä: nuoret, jotka haluaa jakaa omaa mielipidettään; nuorisotyön ammattilaiset ja -opiskelijat sekä ne entiset käyttäjät, jotka tietää mikä maailma on aidan toisella puolella. Jokaisen työpanos on kuitenkin tärkeä.

Nuori, joka toimii vapaaehtoisena street teamissä, saa keinoja kertoa siitä, ettei huumeet kannata. Samalla hän saa tekemistä ja pientä puuhaa. Se kasvattaa nuoren tietoutta huumeista ja niiden haitoista. Nuori saa myös jotain kättä pidempää, omien mielipiteiden tueksi. Nuorisotyöntekijä puolestaan saa valistusmateriaalia, jonka avulla voi keskustella nuorten kanssa noista asioista. Niiden avulla saadaan paljon aikaiseksi ja nuorten omille ajatuksillekin on tilaa. Entiset käyttäjät pystyvät materiaalin avulla painottamaan omaa tarinaansa.

Jokaiselle jotain toimii hyvin street teamin kohdalla.

Arjen enkelit - Arjen teologiaa

Marraskuussa kun aloitin tämän hetkisen työni, sain kuulla muutamasta ihmisestä, joille heidän asiakkaansa ovat tärkeitä. He pyrkivät kohtaamaan, jokaisen asiakkaan siinä hetkessä ja niillä eväillä, joita heillä on käytössä.

Ensimmäinen tosikertomys oli invataksin kuljettajasta. Hän kertoi, kuinka tarvittaessa auttaa asiakasta pukeutumaan ja saataa hänet tarvittaessa myös sisään kauppaan tai apteekkiin tai asiakas onkaan menossa. Tämä taksikuski kertoi, että hän saattaa asiakkailleen olla ainut keskustelukumppani päivän aikana. Hän koki työssään tarvitsevansa suuria korvia ja pientä suuta.

Toisena tositarinana oli kampaaja. Hän kertoi, että asiakkaat saattavat aikansa aikana nostaa esiin vaiekitakin asioita ja eikä tämä kampaaja aina osaa heille mitään vastata. Hän koki tärkeänä, että hän vain on siinä tilanteessa ja kuuntelee. Hänen mukaansa on parempi, mitä pienemmän suun omistaa, jotta korvilla olisi helpompi kuulla. Pelkällä läsnä ololla on jo suuri vaikutus.

Kummallakin, niin taksikuskilla kuin kampaajallakin, on jotain yhteistä. Molemmilla on suuri sydän ja halu kohdata ihmisiä heidän arjessaan. Molemmat nostivat esille yksinäisyyden ja sen vaikutuksen elämään. Kummankin mielestä ihminen tarvitsee sitä, että voi jakaa asioita ja että he tulisivat kuulluksi.

Mielestäni tuo taksikuski ja kampaaja eivät ole vain arjen enkeleitä, he ovat silmissäni niitä arjen sanjareita, joiden ääni toisen ihmisen välittämisestä hukkuu helposti suurkaupunngin meteliin. He ovat niitä ihmisiä, joiden teolla on suuri merkitys muille.

Vuonna 2012

Vuosi 2012 on tuonut mukanaan paljon...

opiskelua
opinnäytetyötä (verta, hikeä ja kyyneleitä)
töitä
ihmissuhteita
valmistuminen
virka seurakunnassa
lukuintoa (ilman koulukirjoja)
vaikeiden asioiden läpi käyntiä
ihmissuhteiden paikkaamista

Tämän vuoden ehdoton kohokohta oli se, kun pitkän ja rankan uurastukseen jälkeen sain istua omien opiskelukavereiden kanssa samassa penkkirivissä koskettavassa valmistujaisjuhlassa ja vihdoinkin neljän vuoden yhdessä asumisen jälkeen saatiin vanhemmat istutettua saman pöydän ääreen. Myös jouluaatto jäi vahvasti mieleen. Koskettava ilta miehen vanhemmilta lähtiessä.

On ollut rankka vuosi. Tuntuu, että vasta nyt joulun alla on saanut hetken hengähtää ja oikeasti rauhoittua. Tänä vuonna olen selvittänyt sitä, kuka minä olen ja mitä minä haluan elämältäni. Katsotaan mitä vuosi 2013 tuo tullessaan.

Mitä sinä muistat vuodesta 2012? Mikä oli sinulle tähtihetki?

Hyvää, onnellista ja parempaa vuotta 2013!

Aika kauden päätös ja uuden alku

Viime aikoina on tullut juhlittua oikein olan takaa kaiken sen siivoamisen ja puuhamisen jälkeen. Valmistujaisia varten siivosin kämpän lattiasta kattoon oikein hyllyn päällisten kera. Ihan niin kuin meillä vieraat niitä pahemmin katselisivat, mutta kuitenkin.

Leivottavaakin riitti. Minulla ja ystävälläni oli tavoitteena leipoa valmistujaisiin marengit ja lusikkaleivät. Lusikkaleivät onnistuivat loistavasti, vaikka reseptiä hieman yksinkertaistettiin puolivahingossa. No marengeista vei ihan samaa voi sanoa. Vaaleanpunaisista sitruunamarengeissa ei ollut kuin pieni vivahde makua ja ne meidän himoitsemat lakritsimarengit eivät jähmettyneet laisinkaan. Taisi sekaan lorahtaa hieman liikaa kastiketta.

Torstai iltana J päätti vielä leipoa korvapuustit juhlan kunniaksi. Sekään ei tällä kertaa ihan putkeen mennyt, vaikka lopputulos olisin maistuva. Oli kiva huomata kesken leipomusurakan, että jauhoja on liian vähän. Päätimme hätätilassa turvautua sämpyläjauhoihin, kun muutakaan emme keskellä yötä keksineet. Valmistujaisten alla meidän keittiötä olisi voinut hyvin kuvailla koelaboratioksi.

Varsinainen juhla koululla oli koskettava tilaisuus. Ei siinä kyyneleiltä meinannut loppua tulla. Se oli sitten siinä. Kolme vuotta ja kaikki ne ihmiset. Niin paljon muistoja ja tärkeitä oppeja, jotka haluan pitää mielessä.

Kiireinen joulukuu

Kyllä taas tuntuu, että saa juosta paikasta toiseen. No kohta onneksi saa hengähtää. Jouluna olisikin miniloma. Melkein kymmenen päivän vapaat yhteen putkeen. Eläköön siirtovapaat.

Valmistujaisjuhlien järjestelyt lohkaisevat vapaa-ajasta ison osan. No tuleepa tänä vuonna tehtyä perusteellinen joulusiivous ja kunnon herkut. Tänään on operoitu marenkeja ja lusikkaleipiä. Juhlapuku valmistui pari viikkla sitten ja lakkikin saapui alkuviikosta postissa.

Nyt pitäisi saada kaaos pois kämpästä. Se onkin sitten toinen juttu.

Joulun odotusta

Nyt eletäänkin jo joulukuuta. Minä yritän hulluna laittaa kämpään kuntoon valmistujaisjuhlia varten niin ja tietysti joulua. Tänään on myös ensimmäinen adventti. On joulun aika ja tänä jouluna ajattelin rauhoittua joulun viettoon ihan kunnolla. Siinä määrin valmistujaiset ovat varsin hyvään aikaan. Kun niiitä varten on pakko siivota ja laitta kämppä juhlakuntoon, on joulusiivous myös samalla tehty. Aaton aattona ei tarvitse sitten tehdä muuta kuin imuroida ja laittaa viimeiset lahjat pakettiin, jos on enää paketoitavaa. 

1. advettisunnantain teksti Raamatussa kuuluu seuravasti:

"Kun he lähestyivät Jerusalemia ja olivat tulossa Betfageen Öljymäelle, Jeesus lähetti edeltä kaksi opetuslastaan ja sanoi heille: »Menkää tuolla näkyvään kylään. Siellä on aasintamma kiinni sidottuna ja varsa sen vierellä; löydätte ne heti. Ottakaa ne siitä ja tuokaa minulle. Jos joku sanoo teille jotakin, vastatkaa, että Herra tarvitsee niitä mutta palauttaa ne pian.»

    Näin tapahtui, jotta kävisi toteen tämä profeetan sana:

      - Sanokaa tytär Siionille: Katso, kuninkaasi tulee! Hän tulee luoksesi lempeänä, ratsastaen  

        aasilla, työjuhdan varsalla.

Opetuslapset lähtivät ja tekivät niin kuin Jeesus oli käskenyt. He toivat aasin ja varsan ja panivat niiden selkään vaatteitaan, ja Jeesus istuutui aasin selkään. Ihmisiä oli hyvin paljon, ja he levittivät vaatteitaan tielle, toiset katkoivat puista oksia ja levittivät tielle niitä. Ja ihmisjoukko, joka kulki hänen edellään ja perässään, huusi:

      - Hoosianna, Daavidin Poika! Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimessä! Hoosianna 

        korkeuksissa!"

1. adventti kertoo meille siitä, kuinka Kuningas tulee nöyränä. Ensimmäisestä adventista alkaa myös uusi kirkkovuosi. Voisinpa siis toivottaa teille hyvät lukijat hyvää uutta kirkkovuotta ja rauhallista joulun odotusta. 

Tänä vuonna en ajatellut joulukalenteria rakentaa tänne, mutta positiivareiden joulukalenteri löytyy täältä. Lisäksi aivan mahtava jouluradio on auennut. 

Yadilainen ja ylpeä siitä

Tehdessäni toista vuotta kaupungin nuorisotalolla töitä osa-ikaisena nuoriso-ohjaajana omien opintojen ohella, huomasin kaipaavani nuorten kanssa työskentelyyn jotain uutta ja menevää. Siihen aikaan tein samalla myös ehkäisevän päihdetyön -harjoittelua projektimaisesti tupakoinnin lopettamisesta. Sattumalta löysin tieni YAD:n sivuille ja pian sain huomata liittyneeni Street teamin jäseneksi.

Street teamin kautta löysin uutta potka omaan työhöni. Materiaalin (tarrat, julisteet) avulla saimme nutasta tehtyä nuorten näköisen. Tarrat olivat parhaat ja niiden iskulauseet nuorten suuhun sopivat. tarroilla tuunailimme puhelimia ja muutama taisi lompakkonsakin laittaa uuteen uskoon tarrojen avulla. Alkukesän vai pitäisikö puhua loppukevään kuumista päivistä piirsimme nuorten kanssa kimpassa katuiliidulla. Kyllä sinne joukkoon mahtui tuttuja ja vähän tuntemattomampiakin iskulauseita.

Toki nuorten kanssa huumeista keskustellessa kannabis nuosi vahvasti esille. Muutama nuorista kertoi joskus kokeilleensa. Näin päästiin suoraan ytimeen ja oli helppoa lätköistä käsiin kannabismytsbuster, jossa on täsmä tietoa kannabiksesta ja se kumoaa yleisimpiä väittämiä kyseisestä aineesta. Osa nuorista näki hyvänä, että työntekijät nostivat huumausaineeneet ja muut päihteet tapetille niin kuin kissan pöydälle. Toki joukossa oli niitäkin nouria, joiden mielestä asioiden esille nostaminen toisi huumeille lisää näkyvyyttä ja siten myös lisää kiinnostusta ja käyttäjä kuntaa.

YAD:n street teamistä on tullut tietyllä tapaa vahva osa ammatti-identiteettiäni ja siitä on suunnaton hyöty nuorten parissa työskentelyyn, että koin YAD:n niin merkittävänä, joten päätin ihan liittyä jäseneksi. 6 € vuodessa ei ole kallis hinta jäsenyydestä, etenkään silloin kun puhutaan näin tärkeistä asioista.

Kuka tahansa voi vaikuttaa nuorten päihteiden käyttöön. Minä olen tehnyt valintani. Entä sinä?

YAD:hen ja Street Teamiin pääset tutustumaan täältä:

www.yad.fi

http://www.yad.fi/streetteam/

Teoriaa miehistä - Miehen Malli

Olen pitkään kummastellut ja ihmetellyt tämän päivän nuoria. Olen kummastellut sitä, että miten tämän päivän miehet tuntuvat olevan jotenkin niin selkärangattomia. Housut roikkuvat polvissa ja kalsasit näkyvät. Lisäksi ryhdistä ei ole tietoakaan. Niin ja liikunta on unohtunut jonnekin. Tässä taannoin eksyin jollekin äijä-foorumille, jossa puhuttiin kaikenlaisesta äijäilystä ja äijämeiningistä. Kyllähän siinä naisena hyvät naurut sai. Silmiini osui kuitenkin erään opiston ilmoitus. Ajatella, Isäntäopisto.

Kouluun haetaan siloposkisia metroseksuaaleja, joka käyttää sukkahousuja ja antaa naisen kommentaa itseään. Koulutus antaa 220 opintoviikon valmiudet toimia isäntänä omassa elämässä, mutta juuri muuta yleishyödyllistä ei koulutuksesta saa. Perusopinnot (160 ov) kattavat oikeanlaisen suomenkielen (siis sen jumalattoman kiroamisen) ja kehon viestinnän tuntemusta (miltä näyttää vihaisena, suuttuneena tai silloin kuin kaikki on hyvin, niin tai silloin kuin nyrkki puhuu.) Lisäksi jo perusopintoihin on kätketty "isännän fysiologian kehittämiseen tähtäävää saatanallisen raskasta ruumiillista kuritusta". 40 opintoviikkoa käytetään itsenäiseen harjoitteluun, jossa nämä isännäksi opiskelevat pääsevät kokeilemaan taitojaan opiston ulkopuolella. Tosin Harjoittelu on myös mahdollista suorittaa "isäntäopiston yhteistyöyrityksissä paskanlapioijina, ojankaivajina, uittomiehinä, kivien ja kantojen kääntäjinä sekä humalapäissään tapellen." Ja 10 opintoviikkoa nämä isäntäkokelaat viettävät opinnäytetyön merkeissä. Nopeasti laskemalla näistä opintoviikoista tulee yhteen vain 210. Näin ollen voidaan päätellä, että se viimeiset 10 opintoviikkoa menee puhtaasti naisen lepyttämiseen ja toteamiseen, että ei olisi kannattanut ottaa riskiä parisuhteessa tuohon koulutukseen lähdön takia.

Tänä päivänä suurin osa miehistä on lepsuja ja toinen puoli on näitä miehiä, joiden on pakko saada tahtonsa läpi vaikka sitten alistamalla ja väkivaltaa käyttäen. Todellinen mies on kaikkea muuta kuin äijä, sillä äijä piilottaa omat tunteensa jonkun kiviaidan uumeniin ja ei välitä siitä mitä ympärillä tapahtuu. Äijä eli suomalaisen miehen malli. Sitäkö todella halutaan?

Miehille on myös tehty käsikirjoja, joista he voivat itse oppia tekemään asioita. Yksi näistä kirjoista on "211 asiaa, jotka joka Äijän pitäisi tietää." Kirja on ehdottomasti sellainen, että se on oppikirjana tuolla Isäntäopistossa. Mutta mitenpä pääsikin unohtumaan.. Eihän tosimiehet, eli äijät, lue kirjoja tai muitakaan käyttöoppaita.

Arjen kohtaamisia - Arjen teologiaa

Paljon puhutaan toisten ihmisten merkityksestä arkipäivässä. Samassa keskustelussa viitataan usein vanhuksiin, jotka elävät vanhainkodeissa ilman läheisten tukea. Joulun alla käydään vilkasta keskustelua yksinäisistä ihmisistä, joille joulu on vuodesta toiseen yksinäisintä aikaa. Kuinka tärkeää onkaan se, että ihmisiä on rinnalla kulkemassa. Tämän huomaa vasta sitten, kun ei ole ketään, jonka kanssa voisi jakaa isot ja pienet huolet ja ilon aiheet. Ilman muita ihmisiä ihmisestä tulee tyhjä kuori.

Kuulin eräällä leirillä tarinan lapsesta, joka lähti etsimään Jumalaa. Hän pakkasi mukaansa eväät, sillä ajatteli matkan olevan pitkä. Tuo pieni poika saapui puistoon, jossa vanha mies istui puiston penkillä. Poika leikki tovin aikaa ennen kuin uuvahti ja meni miehen viereen istumaan. Eivät he toisilleen mitään sanoneet, istuivat vain vierekkäin ja kuuntelivat hiljaisuutta ja välillä he kävelivät käsi kädessä pitkin puiston polkuja. Poika jakoi tuon vanhuksen kanssa myös eväänsä. Illan hämärtyessä poika lähti kotiin, jossa totesi äidilleen, että oli tavannut Jumalan. Poika kertoi Jumalan olleen vanhan ja viisaan näköinen, mutta ennen kaikkea lempeä.

Myös vanhus meni pojan kohtaamisen jälkeen kotiin, jossa hänen aikuiset lapsensa olivat hänestä huolissaan. Vanhus kertoi heille kohdanneensa Jumalan, jolla ei ollut kiirettä mihinkään. Hän ihmetteli ääneen sitä, että Jumala oli kovin nuori.

Jos mietimme tuota tarinaa ja sitä kuinka tärkeäksi vanhus ja pikku poika kokivat toistensa kohtaamisen, huomaamme, ettei arjen kohtaamistilanteissa tarvitse välttämättä sanoa mitään. Läsnäolo on kaikkein tärkein ja merkityksellisin. Toisen ihmisen kanssa voi olla hiljaa paikallaan ja kuitenkin läsnä. Hiljaisuus on turvallista. Aina ei tarvitse löytää sanoja.

Arjen kohtaaminen voi olla hymy vieraalle tai oven avaaminen vanhukselle. Se voi olla kiitos kaupan kassa ja pitkä puhelu ystävälle. Se on sitä, kun huomaamme toisen ihmisen ja hän saa kokea tulleensa nähdyksi tai kuulluksi.

Tunnetko kaipuun?

Olen valmistunut ja töissä. Koulu on tosiaan takana päin. Kolmessa vuodessa tapahtui paljon. Sain elämääni lisää tärkeitä ihmisiä.

Viime perjantai oli haikea. Olin erään luokkakaverini valmistujaisissa ja sain kokea luokkani ihanaa yhteisöllisyyttä. Samalla huomasin, kuinka tärkeitä he minulle ovat. Omalla tavallani en haluaisi luopua yhdestäkään heistä, sillä heidän kanssaan olen saanut itkeä ja nauraa. Jännä, miten kolme vuotta meni niin nopeasti ja miten paljon muistoja kolmessa vuodessa ehti syntymään.

Koko opiskeluajan tein hulluna töitä pitääkseni edes jonkun taloudellisen turvan. Opintotuella kun ei elä. Toki töiden määrä vaikutti omaan jaksamiseen ja siihen, että koulutehtävät kasaantuivat. Kaikesta huolimatta sisulla selvittiin ja valmistuin etuajassa. Mikä tunne.

Nyt kun valmistujaisjuhla lähenee ja yksi toisensa jälkeen luokkakavereista lähtee "maailmalle", huomaan itsessäni haikeutta. Toisten kanssa tiet ehkä erovat lopullisesti ja toisiin taas ei. Kuitenkin jäljellä on muistot yhteisöllisyydestä ja siitä miten paljon se merkitsee, että ympärillä on saman henkisiä ihmisiä. Ne eivät katoa. Niistä on hyvä pitää kiinni.

Toimivat kädet - Arjen teologiaa

Leirillä ollessa kuulin tarinan prinssistä, joka etsi itselleen morsianta käsien perusteella. Prinssi etsi tyttöjen joukosta neitoa, jolla olisi maailman kauneimmat kädet. Eräs neito oli esitellyt prinsille naarmuiset ja verillä olevat kätensä ja kertonut prinsille irrottaneensa pikkulinnun, joka oli jäänyt jumiin eikä päässyt itse irti. Tämän jälkeen prinssi ilmoitti, ettei hänen tarvinnut enää etsiä, sillä hän oli jo löytänyt neidon, joka omisti maailman kauneimmat kädet.

Ihmisellä on kaksi kättä. Kädet, jotka on luotu tekemään ja toimimaan. Kädet, jotka on luotu rakastamaan. Nämä kädet voivat myös tehdä pahaa. Joskus käsillä tehdään asioita, joita ei haluta tehdä. Käsillä voidaan satuttaa toista. Kädet, jotka puristuvat helposti nyrkkiin, lyövät helposti. Kädet työntävät toisen pois ja tuhovat toisen rakennelmat. Kädet repivät ja heittävät. Ne roskaavat.


Toisessa tarinassa kerrottiin tytöstä, joka kantoi aallon pyyhkäisemiä meritähtiä takaisin mereen. Hän kantoi yhden meritähden kerrallaan ja uusi aalto toi meritähtiä lisää rantaan. Eräs mie oli seurannut tytön touhuja jo pidempään ja sanoi tytölle, että tämä teki turhaa työtä, koska ei saisi mitenkään pelastettuja niitä kaikkia. Tyttö vastasi miehelle, ettei se ollut turhaa niille meritähdille, joita hän pystyi auttamaan.

Kädet on luotu toimimaan ja tekemään. Ne on luotu lohduttamaan ja auttamaan, tekemään hyvää. Kädet on luotu rakentamaan ja pitämään muista huolta. Kädet on luotu tekemään hyvää. Jumala on luonut kädet. Kädet, joilla saadaan tehtyä niin paljon. Nämä kädet on luotu rakastamaan ja samalla näkemään sitä, mitä ei muuten nää.

Millaiset kädet sinulla on?

Usko, toivo, rakkaus

Tällä viikolla työpäivän aikana pääsin pohtimaan laajemin uskon, toivon ja rakkauden merkitystä Kirkolle. Sain ilokseni huomata, että nämä kolme asiaa kätkevät sisälleen paljon muutakin kuin uskon, toivon ja rakkauden. Näiden kolmen sanan sisään kätkeytyi paljon muutakin kuin uskon, toivon ja rakkauden. Näiden kolmen sanan sisään kätkeytyi vuorovaikutusta ja uskon todeksi elämistä, läsnäoloa ja kuuntelua. Niihin kätkeytyi tukea ja huolenpitoa, iloa ja sitä, että jokainen on yhtä tärkeä ja Jumalan silmissä yhtä arvokas ja kaunis. Noihin kolmeem pieneen sanaan; usko, toivo ja rakkaus, sisältyi se, että kirkko on tarkoitettu kaikkille ja että, jokainen on Jumalan luoma ja ihme, suuri ihme.

Samalla kuulin, kuinka Kirkkoa verrattiin yritykseen. Puhuttiin kirkon asiakkuudesta ja jäsenyydestä, asiakaspalvelusta ja yksilöllisestä asiakaskokemuksesta. Samaan lauseeseen kun lisätään vielä tuote ja kuluttaja monella nuosivat niskavillat pystyyn. Ei kirkkoa voida verrata yritykseen. Vai voidaanko? Toki kirkko on instituutio, jolla on linjajohtamisen malli ja hallinta malli on hieman haastava. Yksittäinen työntekijä voi olla hieman hukassa siinä, että kukas se esimies nyt olikaan, (Piispa, seurakuntaneuvosto, seurakuntayhtymä, kirkkoherra, toimialavastaava jne.) kun kyseessä on iso organisaatio. Samalla tavalla kuin isoillakin yrityksillä on brändi, löytyy se myös kirkolta. Itselläni ei tosin ole mitään käsitystä kirkon brändistä. Joku taisi ilmaista kirkon brändin olevan se, että riidellään ihan vitusti. Mutta on se juuri se asia mitä kirkko haluaa itsestään antaa ulos?

Kirkko on ihmistä varten ja kirkko on ainutlaatuinen. Se on toisille myös parisuhteen pelastaja ja osa pitää kirkkoa hiljaisuuden symbolina. Samalla kirkko on myös tiukkapipoinen ja vanhollinen, jossa erilaisuudelle ei ole juurikaan tilaa. Kirkko pitäisi saada sinne missä ihmiset ovat. Kynnys kirkkoon tulemiseski pitäisi saada matalammaksi. Kansankirkko, missä puhuttaisiin niin, että asia olisi mahdollista ymmärtää. Niin kauan kuin kirkon kieli on vaikeatajuista on kirkko myös etäällä ihmisistä.

Kirkko kaikille - usko, toivo ja rakkaus. Siinä on kirkolla hyvä tuote, jota pitäisi markkinoida laajemmin. Mutta miten? Siinä on kirkolle haastetta yllin kyllin.

Vaippateologiaa - Arjen teologiaa

Kuulin eräältä ihmiseltä omassa julkistamisseminaarissa teologisen oivalluksen, jossa viitattiin vauvoihin. Tämä teologinen pohdinta oli mielestäni omiaam kuvaamaan Jeesuksen lunastus- ja sovitustyötä ihmisten keskuudessa. Pohdinnan suurimpana oivalluksena oli ajatus siitä, että Jumala pitää meistä huolen samalla tavalla kuin vanhemmat pyrkivät huolehtimaan omasta jälkikasvustaan.

Vanhempien velvollisuutena on huolehtia jälkikasvunsa hyvinvoinnista ja tarpeiden täyttämisestä. Pienet lapset, siis vauvat, eivät pärjää yksin ja he tarvitsevat kasvun tukemiseen aikuisen läsnäolona ja apua kaikessa. Vanhemman tulee syöttää, juottaa ja vaatettaa lapset. Heidän pitää luoda lapselleen turvallisuuden ja hyväksytyksitulemisen tunne.

Jumala huolehtii meistä samalla tavalla. Hän on tarjonnut meille tien pelastukseen. Tämä tie on Jeesus. Usko Jeesukseen Jumalan poikana antaa meille mahdollisuuden puhdistukseen ja uuteen alkuun. Puhdistumisen tarve voidaan ajatella myös lapsilähtökohtaisesti. Pieni lapsi, joka käyttää vaippoja, tarvitsee myös vaipan vaihtoa. Vaipan vaihtoa voidaan ajatella puhdistumisrituaalina. Likainen vaippa otetaan pois, vaupan peppu pestään ja tämän jälkeen vauvan päälle puetaan puhdas vaippa.

Vauvan vaipapesuja voidaan siis ajatella samalla tavalla kuin kastetta, jossa Jumalan armo puetaan valkoisen kastemekon myötä ylle.

YAD - Mahdollisuus moneen

YAD eli Youth Against Drugs Ry on nuorten vapaaehtoistoimintaan perustuva järjestö. Kyseessä on sitoutumaton järjestö, joka tekee ehkäisevää päihdetyötä. Niin ja tietysti mielestäni oleellisinta on se, että YAD tekee tietyllä tapaa nuorisotyötä. Toiminta mahdollisuuksia he tarjoavat 13-15 vuotiaille nuorille.

Siinä missä YAD tekee nuorisotyötä ja ehkäisevää päihdetyötä, heidän kauttaan on myös mahdollista kouluttaa itseään. Monet nuoriso- ja päihdetyön ammattilaiset ja alalle opiskelevat ovat kokeneet hyötyvänsä näistä. Suurin osa koulutuksista toki edellyttää sosialisoitumista ja paikan päällä istumista, mutta YAD:ltä löytyy myös koulutuksia, joita voi käydä verkossa. Itse kävin reilu vuosi takaperin verkkovaikuttaja koulutuksen, jossa opin kaikenlaista. Sieltähän alunperin lähti ajatus blogista.

YAD on mahdollisuus moneen. Oikeasti. Heidän kauttaan voi kouluttautua ja olla tukemassa toimintaa RAY:n rinnalla. Myös vapaaehtoisena voi toimia esimerkiksi street teamissä. Ennen kaikkea voi tehdä jotain hyödyllistä ja siten lisätä omaa hyvää mieltään, kun kokee tekevänsä jotain tärkeää.

YAD on mahdollisuus...

Käyhän katsomassa mitä YAD voi tarjota sinulle. www.yad.fi

Tervetuloa talvi

Aina puhutaan siitä, kuinka talvi tulee yllättäen. Joka vuosi talvi yllättää autoilijat. Me, minä ja J, olemme tähän mennessä onnistuneet välttämään talven yllätyksen, sillä talvirenkaat on vaihdettu ajoissa. Tänä vuonna ei ihan mennyt nappiin.

Kyllä se talvi yllätti tänä aamuna myös meidät. Tietenkin lumet tulee juuri silloin kun on heti aamusta sovittua menoa. Tiet lähes peili jäätä, joten ennen reissuun lähtöä täytyi vielä vaihtaa talvikumit alle. Kyllä kannatti. Kesäkumeilla ei olisi pidemmälle uskaltanut lähteä.

Talvi oli kyllä tervetullut. Vaikka omalla tavalla pidän syksystä, en kuitenkaan pidä jatkuvasta vesisateesta. Lumi tuo sitä paitsi hieman lisää valoa tähän pimeään aikaan. Lisäksi pieni reippailu pikkupakkasessa tuntuu mukavalta. Kotiin päästyä voikin lämmittää syksyn ensimmäiset glögit ja viettää iltaa kynttilän valossa.

Tervetuloa talvi ja lumi.

Suuria tunteita

Taas tuli jätettyä mies yksin kotiin viikonlopuksi. Minä sain onnellisesti suunnata raskaan työputken jälkeen leirille aivan mahtavan ryhmän kanssa. Mahtavat työntekijät ja mahtavat nuoret. Lisäksi muutama asiansa osaava isonen ja intoa pursuavia avustajia. Kyseessähän on siis kehitysvammaisten nuorten syysleiri.  Vähän toki tuntui tyhmältä pyytää omasta työpaikasta kolmea päivää vapaata, jotta voin lähteä leirille töihin tekemään samaa kuin teen omassa työssäni. Mutta ei tämä tekee ihan hyvää. Voi hieman orientoitua uuteen työhön tässä samalla.

Tämä leiri herättää vahvoja tunteita. Kun huomaa näistä nuorista sen, etteivät he ajattele sitä mitä muut heistä ajattelevat. Näistä nuorista, jokainen on aivan ainutlaatuinen ja näistä jokainen jää varmasti jollain tavalla mieleen tämän leirin jälkeen. Onko tämä viimeinen leiri henkilökohtaisena avustaja nuorten parissa? Jos on niin nämä nuoret jäävät erityisesti mieleen ja aivan erityiselle paikalle sydämeen. Nämä nuoret ovat elävä esimerkki siitä, kuinka kaikki nuoret voivat olla nuorisotyön alla sulassa sovussa.

Samalla tämä leiri tuo mieleen sen, että on aika päättää tietty ajanjakso elämästä. Pitäisi käydä liittämässä kahta aivan merkityksellistä ihmistä siitä, kuinka paljon heistä on minulle ollut apua ja kuinka heidän ansiostaan olen kasvanut ihmisenä niin paljon. Koulukin on nyt suoritettu ja sen myötä hoitokontaktit päättyvät. Sain kuin sainkin paperit koulusta ulos ennen arvioitua valmistumispäivää. Niin ja ennen valmistumista minulla on virka siltä alalta jolle on opiskellut ja jota haluan tehdä.

Junassa, ollessani matkalla kohti leiriä, kuuntelin Juha Tapion kappaletta, jossa laulelaan "anna pois itkuista puolet.." (kappaleen nimeä en nyt kuollaksenikaan muista),   ja pysähdyin ensimmäistä kertaa elämässäni kuuntelemaan laulun sanoja. Itkuhan siinä meinasi tulla. Kolme vuotta ja se on päätöksessä. Samaan aikaan haaveet toteutuvat seurakunnan virasta.

Kuitenkin on haikea olo. Olo on vähän samanlainen kuin silloin kun lähdin opiskelemaan Pieksämäelle. Hyppy tuntemattomaan, mutta se hyppy on tehtävä, jotta elämässä voi jatkaa eteenpäin. Koskaan ei saa luovuttaa, sillä ikinä ei tiedä, mitä seuraavan kulman takaa löytyy.

Ajatuksen siemeniä

Olen saanut tapella koulun kanssa puuttuvista arvosanoista. Opettaja syyttää ajattelemattomuudesta, vaikka hänen viestinsä ovat pahempia kuin omani, joissa olen yrittänyt rautalangasta vääntämällä saada hänet ymmärtämään, etteivät he voi odottaa, että opintotoimiston-täti kyllä hakee sitten ne viimeiset arvosanat todistukseen. Eihän tämä voi näin mennä!

Pyytelin arvosanoja silloin kuin kirjoittelin työhakemusta, johon piti liittää todistus mukaan. No minä kun en vielä ole valmistunut, jäi ainoaksi vaihtoehdokseni liittää hakemukseen mukaan opintosuoritetodistus. Siihen ehti nippanappa mukaan ne kaikkein tärkeimmät arvosanat. Nyt kun pyydellään kokonaisarvosanaa, siitä nousee mieletön meteli. Diak on laatinut toiminnalleen arvot, visioit ja strategiat. Niin ja vähän muutakin..

"Opiskelijalla on mahdollisuus kohtuullisiin järjestelyihin opiskelussa. Saadaksesi erityisjärjestelyjä ole yhteydessä toimipaikan opinto-ohjaajaan. Tarvittavat tulkkipalvelut on hankittava itse." http://www.diak.fi/opiskelu/Esteetonopiskelu/Sivut/default.aspx 

"Diakonia-ammattikorkeakoulun toimintaa ohjaavia arvoja ovat kristillinen lähimmäisenrakkaus, sosiaalinen oikeudenmukaisuus, avoin vuorovaikutus ja vaikuttava toiminta." "Diakonia-ammattikorkeakoulu on eettisesti vastuullinen, osallisuutta ja hyvinvointia vahvistava monialainen korkeakoulu." http://www.diak.fi/mikadiak/Arvot/Sivut/default.aspx  

"Diakin vahvuus on arvojen läsnäolo kaikessa toiminnassa." http://www.diak.fi/mikadiak/Laadunvarmistus/Sivut/default.aspx 

Opiskelijalla on oikeuksia. Meillä on oikeus saada asiantuntevaa opetusta omasta alastamme, mutta meille kuuluu myös tiettyjä tukipalveluita. On olemassa oikeus terveydenhuoltoon, joka kattaa terveydenhoitajan käyttömahdollisuuden koulussa, mutta tarvittaessa terveydenhoitaja ohjaa eteenpäin seuraavalle ammattilaiselle, joka pystyy jatkamaan asian läpi käymistä. Myös opiskeluasioiden järjestely on mahdollista. Tehtävien palautuksista on mahdollista sopia yleensä opettajien kanssa. Tosin nämä sopimukset kannattaa jatkossa ottaa kirjallisesti, jotta kiistatilanteissa olisi jotain mustaa valkoisella.

Diak määrittelee arvoissaan kristillisen lähimmäisen rakkauden, sosiaalisen oikeudenmukaisuuden, avoimen vuorovaikutuksen ja vaikuttavan toiminnan. Visioissa nostetaan esille eettinen vastuullisuus, osallisuus ja hyvinvointia vahvistava monialainen korkeakoulu. Siis mitä? Näihin Diak pyrkii, mutta on pakko todeta, että tämä ei vaan näy kaikkien opettajien toiminnassa. 

Opiskelija saa syyttelyä osakseen siitä, että on sovittu tehtävien palautusaikatauluista, niin olisi silti pitänyt palauttaa tehtävät ajoissa. Mutta jos on sovittu poikkeavat palautuspäivät, niin miten jälkikäteen tätä sopimusta voidaan purkaa. Niin ja meillähän on olemassa rästipäivät, jos opettaja haluaa, että kaikki palautetaan aikataulussa niin sitten tulisi pistää tiuka deadline. Palautuspäivän jälkeen ei vastaanoteta tehtäviä ja ne on automaattisesti hylätty -periaatteella. 

Opiskelijoilta odotetaan, että he palauttavat tehtävänsä aikataulussa, mutta vaikka opettajien pitäisi kuukauden sisällä antaa (virallisesta palautuspäivästä/rästipäivästä) arvosanat, saa näitä arvosanoja odotella varsin pitkään. Yleensä paljon pidempään. 

Niin, että mihin jäikään opiskelijan oikeudet?