Tätä on luvassa:

Kirjoitan elämästä ja ystävyydestä. Kirjoitan siitä kun elämä potkii päähän. Kirjoitan teorioita miehistä, tunteista, parisuhteesta ja siitä kuinka se kestää vaikka töitä tehdään pahimmillaan 12 h/vrk ja ei ehditä kunnolla näkemään. Kirjoitan siitä miten koen ammatillisuuden elämässäni. Joitain vanhoja kirjoituksia, kuten runoja ja satuja, siirtelen tänne arkistojen kätköistä. Myös arjen ilot ja liikkuminen näkyy blogissa.

Toivottavasti viihdyt seurassani. Otan mielelläni vastaan mielipiteitä, ajatuksia ja kommentteja. Sähköpostillakin saa lähestyä: nuvo.niina@gmail.com

Tervetuloa minun maailmaani.

tiistai 8. marraskuuta 2011

Kananpojan keltainen...

Väri täsmää, merkit ehkä ei.. :)
... siis Diakin opiskelija haalari.

Jälleen kerran piti eilen illalla kello laittaa soimaan tuhottoman aikaisin, kun tälle aamulle (kuten myös huomisellekin) oli luvassa tutorointia haalareissa. Tai no tutorointia ja tutorointia, lähinnä aikuishakijoille neuvontaa, että mistä löytyy mitäkin. Toisaalta en yhtään valita. Ulkona ei ollut kylmä ja olin itse vapaaehtoiseksi ilmoittautunut kyseiseen hommaan. Ja sitä paitsi oli ihana nähdä ihmisiä pitkästä aikaa niin, että ehti heidän kanssaan oikein juttelemaankin. Innolla odottelen mitä kaikkea jännää tapahtuu huomenna.

Harjoittelu vetelee viimeisiään. Vielä on huimat 4 päivää jäljellä ja odotan kylä jo kouluun paluuta, vaikka tehtäviä onkin jälleen rästiin kertynyt huimaa vauhtia. Niin no minähän olen tunnetusti viime tippa (sekin on joskus diplomilla ihan todistettu), mutta kun ei vaan saa itseään niskasta kiinni niin minkäs teet. Laiska, tyhmä ja saamaton. Tai jotain sinne päin.

Kesätyön hautkin ovat alkaneet. Toivottavasti ensi kesäksi pääsisi hieman lähemmäksi töihin. Voin vain toivoa, että viime kesän kokemuksesta olisi jotain hyötyä työn haussa ja jos sitä suinkin vain töihin pääsisi niin työotteessa. Katsotaan miten läy. Muutama haastattelu onkin jo tiedossa. Toivottavasti jostain tärppäisi ja ei tarvitsisi kevään puolelle jännittää, että onko kesäksi töitä.

lauantai 29. lokakuuta 2011

Teoriaa Miehistä - Nainen, Erilainen Esine

Teoriaa Miehistä -sarja jatkuu...

Viime aikoina olen pistänyt merkille sen, että yllättävän useasti mies haluaa omistaa mahdollisimman paljon. Pihassa pitäisi olla uusi auto ja senkin on tottakai oltava parempi kuin naapurilla tai muilla tutuilla. Asunnonkin tulisi olla mahdollisimman kalliilta alueelta. Omaisuus on status, jonka turvin on helppo elää.

Valitettavasti tämä omistushaluisuus ei kaikilla miehillä jää vain pelkästään arvo-omaisuuteen. Osa miehistä tuntuu laskevan omaisuudekseen kaiken mitä kotoa löytyy. Kodin irtaimisto ja pihalla seisovat autot eivät enää riitä vaan niiden lisäksi miehellä täytyisi olla kaunis ja palveluhaluinen morsian. Näillä miehet haluavat omistaa kaiken ja pitää naruja omassa kädessään. Juuri heillä on tarve kontrolloida sitä mitä heidän ympärillään tapahtuu ja kaiken on tapahduttava juuri niin kuin he haluavat. He määräävät rahankäytöstä, toisten liikkumisesta ja kaikesta muustakin mistä vain voivat. Heille kaikki on esineitä, joilla ei varsinaisesti ole väliä, kunhan kaikki on miehen kontrollissa.

Tämän tyyliset, omistushaluiset, miehet siis usein myös esineellistävät naisen. Nainen on heille vain kotitalouskone, joka hoitaa kaikki kodin askareet ilman minkäänlaista vastaan sanomista. Nainen käy kaupassa asioimassa seuranaan tarkkaan laadittu lista ja hänen tulee toimittaa kuitti ja loput rahat miehelleen, joka voi tarkastaa kuitin ja kauppakassin sisällön täsmäävyyden. Auta armias, jos ne eivät täsmää tai jos palautettu rahasumma ei vastaa kauppakuitin loppusummaa.

Kotitalouskoneen lisäksi nainen on miehelleen näyttelyesine, eli siis olento, joka on olemassa vain miehensä tarpeita varten. Näiden naisten tehtävänä on vain palvella ja palvoa miestään, joka ei kuitenkaan ole missään määrin kiinnostunut naisensa tarpeista, mielipiteistä tai hyvinvoinnista haluista nyt puhumattakaan. 

Nainen on erilainen esine, hänellä on nimittäin tunteet. Ajattele, jos sohva alkaisi kesken television katsomisesi kirkumaan, että satutat häntä istumalla hänen päällään tai jos televisio kesken katselutuokiosi ilmoittaisi, ettei hän halua katsoa kanssasi samaa ohjelmaa. Entä jos autosi joku kaunis päivä kertoisi, ettei halua joka aamu ajaa samaa reittiä työpaikallesi? Siinä voisi itse kullakin olla mielisairaalan lähdön paikka käsillä.




perjantai 28. lokakuuta 2011

Yhtymää ja sitä rataa

Minä en tosiaan ole mikään sukurakas ihminen. Ja mitä enemmän olen heidän kanssaan tekemisissä, sitä enemmän toivon, ettei tosiaan tarvitsisi olla.

Omistan siis sukuni kanssa metsää ja voin lämpimästi suositella, ettei tämän kaltaisissa yhtymissä kannata olla mukana lainkaan. Jokainen kiskoo naruja omaan suuntaansa ja eihän siitä mitään hyvää voi seurata. Sovituista asioita ei pidetä kiinni ja rahaa jaellaan ulos miten sattuu, mutta ei tasaisesti kaikille.

Siispä kuka haluaisi ostaa metsää, jossa takana on loistava yhteisö (siis mikään ei oikeasti toimi ja kaikesta riidellään)? Takana olisi myös hyvä tuki ja ymmärrys kokemattomammallekin henkilölle (no ei tosiaan) ja kaikkia kuunnellaan tasa-arvoisesti. (tästä saa vain uneksia.) Jokaisen mielipide on erittäin tärkeä ja arvostettu (jos et mistään tiedä on parempi olla hiljaa).

Entistä enemmän odotan sitä päivää, kun pääsen sanomaan tahdon ja muuttamaan oman sukunimeni miehen sukunimeksi. Sen jälkeen ei tarvitse ainakaan kantaa sukunimen leimaa eteenpäin.

torstai 27. lokakuuta 2011

Kaikenlaista 1

 Tässä on tullut tälle päivälle naurettua vaikka millä mitalla. Tässä teille faktatietoa maailmalta.



# Krokotiili ei pysty työntämään kieltään ulos suustaan.
# Katkaravun sydän sijaitsee sen päässä.
# Aivastaessa sydän pysähtyy millisekunnin ajaksi.
# 200 000:aa strutsia seurattiin yli 80 vuoden ajan, eikä kertaakaan nähty strutsin pilottavan päätään maahan.
# Yhdysvalloissa joku haastaa toisen ihmisen tai yrityksen oikeuteen joka 30. sekunti.
# Sian on fyysisesti mahdotonta katsoa ylös taivaalle.
# Rotat ja hevoset eivät voi oksentaa.
# Kuulokkeiden pitäminen tunnin ajan nostaa korvasi bakteerien määrän 700-kertaiseksi.
# Sähkötuolin keksijä oli hammaslääkäri.
# Tupakansytytin keksittiin ennen tulitikkua.
# 100 % lottovoittajista lihoo voiton jälkeen.
# 35 % henkilöistä, jotka etsivät seuraa sanomalehtien henkilökohtaista-palstoilta on naimisissa.
# Sorsan vaakkuminen ei kaiu missään olosuhteissa - syytä ei tiedetä.
# Elämänsä aikana ihminen syö nukuessaan 70 lentävää hyönteistä ja 10 hämähäkkiä.
# Useimmat huulipunat sisältävät kalan suomuja.
# Kolibri painaa vähemmän kuin sentin kolikko.
# Suomen ensimmäinen matkapuhelin painoi 8 kiloa.
# Vaaleanpunaisella Pantterilla on 6 viiksikarvaa.
# Torakka voi elää yhdeksän päivää ilman päätään, enne kuin se nääntyy nälkään.
# Historian lyhin sota käytiin Zanzibaarin ja Englannin välillä 1896. Zanzibaar antautui 38 minuutin jälkeen.
# Kaksintaistelu on laillista Paraguayssa, kunhan molemmat osapuolet ovat rekisteröityneitä veren luovuttajia.
# Jos pidät kultakalaa pimeässä huoneessa, se muuttuu lopulta valkoiseksi.
# Naiset räpyttävät silmiään melkein kaksi kertaa enemmän kuin miehet.
# Yksikään USA:n presidentti ei ole ollut ainoa lapsi perheessä.
# Raamatussa on 31174 jaetta.
# Etana voi nukkua 3 vuotta.
# American Airlines säästi 40 000 dollaria vuonna 1987 poistamalla yhden oliivin jokaisesta salaatista joka
   tarjoillaan ensimmäisessä luokassa.
# Mel Blanc (Väiski Vemmelsäären ääni) Oli allerginen porkkanoille.
# Vähintään 9 miljoonalla ihmisellä on syntymäpäivä samaan aikaan kuin sinulla.
# Montpelier, Vermontissa on ainoa USA:n osavaltion pääkaupunki jossa ei ole McDonald'sia.
# Jokaista USA:n asukasta kohti on kaksi luottokorttia.
# Maailman yleisin nimi on Mohammed.
#Ihmisen on mahdotonta nuolla omaa kyynärpäätään.
# Vain yksi ihminen 116 miljardista elää 116 vuotiaaksi.
# Kanadalla on kaikista maailman valtioista eninten rantaviivaa.
# Mitään isoa tai ohutta paperia ei pystytä taittamaan seitsemää kertaa enempää.
# Ranskalaiset syövät vuosittain noin 500.000.000 (500 miljoonaa) etanaa.
# Krokotiilit ovat värisokeita.
# Kirahvit pystyvät nuolemaan omia korviaan.
# Psykiatrit tekevät vuodessa tuplasti enemmän itsemurhia kuin heidän potilaansa.
# Kymmenen prosenttia maailman vuosittaisesta suolavarojen käytöstä kuluu Yhdysvaltojen teiden
   suolaamiseen.
# Ihmiskehossa on niin paljon hiiltä, että kyseisestä hiilimäärästä saataisiin tarvittava määrä lyijyä noin 9.000
    lyijykynään.
# Jäätelö keksittiin vuonna 1620.
# 40 prosentilla ruotsalaisista on son-loppuinen sukunimi.
# Amsterdamin poliisilla on osasto, joka on erikostunut autonajajien pelastamiseen kanavista.
# Maailman vanhin toimivan huuhtelun omaava vesiklosetti on yli 4.000 vuotta vanha. Se sijaitsee
   Knossoksessa.
# Kuningatar Elisabet I:n hallitsemiskaudella oli olemassa miesten partavero.
# Englannin parlamentti julisti joulun poistetuksi vuonna 1647.
# Monopolipelin valmistajat painavat vuosittain enemmän rahaa kuin Yhdysvaltain rahaviranomaiset.
# Sveitsin laki kieltää auton oven kiinnipaukauttamisen.
# Los Angelesissa on enemmän autoja kuin ihmisiä.
# Vuonna 1848 laskettiin San Franciscossa olevan 800 asukasta. Kalifornian kultalöydön jälkeen
   asukasmäärä laski viikon aikana seitsemään.
# Perhosen keskimääräinen lentonopeus on 32 km/h.
# Ihminen nukahtaa keskimäärin seitsemässä minuutissa.
# Jos huutaisit 8 vuotta, 7 kuukautta ja 6 päivää, olisit tuottanut tarpeeksi äänienergiaa lämmittämään yhden
   kupin kahvia.
# Jos piereskelisit yhteen menoon 6 vuotta ja 9 kuukautta, olisit tuottanut ydinpommin sisältämän
   energiamäärän tuottamiseen tarvittavan kaasumäärän.
# Sian orgasmi kestää 30 minuuttia. (Haluan olla sika seuraavassa elämässäni.) Mielenkiintoisin kysymys 
   on kuitenkin se, kuka on kellottanut tämän ilmiön?
# Pään hakkaaminen seinään kuluttaa 150 kaloria tunnissa.
# Ihminen ja delfiini ovat ainoat lajit, jotka harrastavat seksiä pelkästään nautinnon vuoksi. (Senkö vuoksi
   Flipper hymyilee jatkuvasti - ja miksei sika mahdu tähän joukkoon?)
# Ihmisruumiin vahvin lihas on kieli.
# Oikeakätinen elää keskimäärin yhdeksän vuotta pitempään kuin vasenkätinen.
# Krokotiili ei pysty työntämään kieltään ulos.
# Muurahainen voi nostaa 50 kertaa oman painonsa, vetää perässään 30 kertaa itsensä painoista taakkaa ja
   kaatuu aina oikealle kyljelleen kuollessaan myrkkyyn. (Kuka helvetti on rahoittanut tämän tutkimuksen?)
# Postimerkin nuoleminen kuluttaa 0,1 kaloria.
# Jääkarhut ovat vasenkätisiä.
# Kissakalalla on yli 27 000 makuaistia.
# Kirppu pystyy hyppäämään 350 kertaa ruumiinsa pituisen matkan.
# Koiraspuolinen rukoilijasirkka ei voi paritella, jos sen pää on kiinni omassa ruumiissaan. Naaras aloittaa
   seksin esileikillään, jossa hän leikkaa koiraan pään irti.
# Leijonat parittelevat jopa 50 kertaa päivässä. (Siitä huolimatta haluan olla seuraavassa elämässäni sika.
   Laatu on tärkeämpää kuin määrä.)
# Perhoset maistavat jaloillaan.
# Elefantti on ainoa eläin, joka ei osaa hypätä.
# 101 Dalmatialaista ja Peter Panin Wendy, ovat ainoat Walt Disneyn hahmot joilla on molemmat vanhemmat
   paikalla ja jotka eivät kuole elokuvan aikana.
# Osterin silmä on suurempi kuin sen aivot. (Tunnen tällaisia ihmisiäkin)
# Tähtikaloilla ei ole aivoja. (Tunnen tällaisiakin ihmisiä)
# Yhdysvalloissa teurastetaan joka kiitospäiväksi 45 miljoonaa kalkkunaa.
# Tälläkin hetkellä 10 miljoonaa ihmistä harrastaa seksiä.
# Piin likiarvo kirjoitettuna miljardilla desimaalilla ulottuisi Bostonista New Yorkiin.
# Nausea itineris ferroviarii on latinaksi matkapahoinvoinnin erikoinen muoto, joka puhkeaa junassa.
# Muutamat Egyptin pyramidien kivistä on merkitty nuolikuvioin, jotka tarkoittavat yksinkertaisesti "tämä
   puoli ylös".
# Albert Einstein ei saanut Nobelin palkintoa suhteellisuusteoriasta, vaan valosähköisen ilmiön keksimisestä.
# Tutankhamonin veriryhmä oli A.
# 3-vuotiaat tytöt ovat poikia parempia valehtelemaan.
# Keskeytymättömän puheen maailmanennätys on 159 tuntia. Sen teki mies Sri Lankassa 1981. Naisten
   ennätys on vain 110 tuntia. (niinpä niin, ja sitten vielä väitetään, että naiset puhuvat paljon)
# 45 prosenttia amerikkalaisista on virtsannut suihkussa, 29% on sortunut myymälävarkauteen ja 42%
   amerikkalaisnaisista on harrastanut seksiä työpaikallaan.
# 2 maailman pienintä valtiota, Monaco ja Vatikaani, ovat yhteispinta-alaltaan niin pieniä, että mahtuisivat
   New Yorkin keskuspuistoon.
# Ison värisuoran (ässä, kuningas, kuningatar, sotamies, 10, samaa väriä) mahdollisuus pokerissa on 1:649
   740.
# Lämpimään veteen hukkuu kylmää nopeammin.
# Jos laskee sekunnissa yhden luvun, miljoonaan laskeminen kestää 11,6 päivää. Miljardiin laskeminen vie
   31 vuotta ja 252,1 vuorokautta.
# Suomessa on maailman pisin vesiväylästö. Yhteensä 50 000 km purjehduskelpoisia järviä ja jokia.
# Sikiö kasvaa nopeimmin juuri ennen syntymää. Samalla vauhdilla syntymän jälkeen 10-vuotiaan pituus olisi
   5,6 m.
# Vuodesta 0 kului 1700 vuotta maailman väkiluvun kaksinkertaistumiseen. Nyt siihen menee n. 41 v.
# Tennismailaan parhaat jänteet tehdään lehmän suolista. Yhteen mailaan tarvitaan vähintään kaksi lehmää.
# Jupiterilla ei ole lainkaan kovaa pintaa. Uloinna on kaasua ja sisus on nestemäistä.
# Coqui-sammakko voi kurnuttaa jopa 108 desibelin voimalla, mikä vastaa suihkukoneen ääntä.
# Metri on etäisyys, jonka valo kulkee 1/299 792 458 sekunnissa.
# Ihminen vastaa kysymyksiin 5-20 kertaa nopeammin seisoen kuin istuen.
# Raskauden 3 ensimmäisen kk:n aikana monet naiset uneksivat sammakoista, käärmeistä ja ruukkukasveista.
# USA:n avaruusasema Skylab 4:n miehistö järkytti maavalvomoa 1974, kieltäydyttyään äkkiä tekemästä
   avaruudessa töitä sunnuntaina.
# Aivastuksen pienet hiukkaset kiitävät tiehensä 160 km/h nopeudella.
# Sairaalloista halua jäädä vuoteeseen makaamaan kutsutaan nimellä klinomania.
# Pohjois-Amerikan intiaanien kielessä ei ole kirosanoja. Muuten kieli on sanarikas. Siinä on esim. yli 200
   sanaa auton osista.
# Maapallon 1300 miljoonaa lehmää päästää vuosittain ilmaan yli 100 miljoonaa tonnia metaania.
# Situs inversus eli sisäelinten sijainti päinvastaisilla puolilla kuin normaalisti esiintyy yhdellä yksilöllä noin 20
   000:sta.
# Minuutin seksi kuluttaa energiaa 7 kaloria (30 kilojoulea). Se vastaa saman ajan energian kulutusta
   uinnissa tai pyöräilyssä.
# Eräs amerikkalainen patentoi hammasharjan, joka soittaa musiikkia harjattaessa.
# Ananas ei kasva puussa.
# Tiesitkö, että 75 % tämän tiedon lukeneista yrittää nuolla kyynärpäätään.

sunnuntai 23. lokakuuta 2011

Hunks ja pokeilua

Juupa juu.. Tulipa eilen sitten vuorostaan oltua Hunksin keikalla. Tosin mitään en nähnyt, enkä olisi kyllä halunnutkaan. Pelkästään se niiden tanssimusiikki oli jotain aivan kamalaa. Tosin en minä tuolla keikalla yleisönä ollutkaan. Olin töissä, keltainen kyltti rinnassa ja työkavereina pelkästään miehiä. Voisin siis todeta olleeni "hunkien" kanssa töissä. Kyllä nuo meidän pojat olisi päihittänyt Hunksit mennen tullen.

Muutamat asiakkaat totesivat meille lähtiessään, että antavat palautetta Hunkseille. Ei kuulemma ollut hyvä show. Sen uskon kyllä. Musiikin kohdalla mietin, että miten ihmeessä siihen saa tehtyä mitään koreografiaa. Mutta annetaan asiakkaiden hoitaa palauteen anto. Mutta minulla ei kyllä jatkossakaan ole tarvetta Hunkseja livenä nähdä.


Samojen miesten kanssa olen tehnyt ennenkin töitä. Oli mukava mennä poke-hommiin pitkästä aikaa. Työkaverit otti jotenkin niin mukavan lämpimästi vastaan. Mielelläni olisin ollut siinä narikan puolella, mutta lipun myynti napsahti jälleen minun kohdalleni alkuillaksi. Tosin väliäkö tuolla. Pääasia, että oli hyvää seuraa.

perjantai 21. lokakuuta 2011

Kaikenlaista sitä on tullut taas tehtyä.

Harjoittelussa on todella hiljaista. Vain työntekijöiden äänet kuuluvat talosta. Kohta kuulemma vilkastuu. Asiakkaat tulevat ja menevät. Saapuvat kuulemma aaltomaisesti. Omalla tavallaan on ollut kiva, kun nyt on vain yksi asiakas paikalla. Ehtii työajalla tehdä mm. harjoitteluraporttia ja asentamaan tulostimen ajureita. 

Kotona ollessa onkin tullut tehtyä paljon enemmän. Ompelukone surisee ja opinnäytetyö edistyy pikku hiljaa, mutta kuitenkin hyvää vauhtia. Ensimmäiset hahmot ovatkin jo valmiit ja tallessa omassa pussukassaan, jotteivat häviä. Eihän ne suoranaisesti Tildaa ole, mutta ainakin sinne päin. Helppo kaava ja sitä rataa. Puuhaa ainakin riittää. 

Maria, Joosef ja Jeesus-lapsi ovat valmiit. Ihan hauskoja niistä tuli ja meidän karvainen kaveri rakastui niihin myös. Nuken pohjan kävi eilen illalla hakemassa korista ja olisi sillä halunnut leikkiä. Onneksi ei repinyt. Olisi voinut hieman harmittaa. Kaksi nukkea odottaa hiuksia ja kasvoja. Kaksi on täyttövaiheessa menossa. Eläimiäkin pitäisi aloittaa pikku hiljaa. Näiden teko on mukavaa pikkupuuhaa. Pohjat kun ompelee valmiiksi, voi hiukset ja kasvot tehdä nukelle televisiota katsellessa. Hyvässä vaiheessa siis opinnäytetyön kanssa menossa. 

maanantai 17. lokakuuta 2011

Pitkiä vapaita ja varkauksia..

Juupa juu. Taas on yhdet pitkät vapaat lusittu ja tänään pitäisi jälleen palata töihin. Nyt oli neljä vapaata niin ensi viikolla niitä on kolme. Tosin harjoittelussa sitä normaalia 8h päivää ja välillä tunniti menee ylikin. Mutta minkäs teet. Pystyy nyt tekee paljon muuta.

Sainpas vihdoinkin englannin kurssin pois alta. Meni sittenkin läpi. Tosin vain nipin napin, mutta meni kuitenkin. Nyt kun enkku on suoritettu (paitsi päätöt), on aika vielä kerran kokeilla sitä tappo ruotsia.. Jos nyt ei mene niin sitten ei mene ja sitten anon vapautusta. Olisihan ne numerot todistuksessa paljon kauniimmat kuin vapautus merkki.

Pitkien lomien alkaessa päätin käydä kellarista hakemassa kankaat ylös. Onneksi näin päätin. Sieltä olikin meidän komerono ovi murrettu auki ja koko komero oli pengottu ihan kokonaan. Eipä tarvinnut enää miettiä sitä, mitä tekee vapailla. Neljästä ja puolesta päivästä meni puolitoista päivää asioiden hoitamiseen. Keskiviikkona seisoin tunnin verran pihalla odottamassa poliiseja. Sen kauempaa en siellä tarjennut. Miehen tultua kotiin kävimme yhdessä tarkistamassa tilannetta. Tajusimme, että se ovi, mikä aikoinaan vietiin kellariin säilöön, koska sitä ei kotona sisällä tarvittu oli nyt poissa. Poliisit saapuivat jossain vaiheessa ja heille annoin ne tiedot, jotka pystyin. Illalla poliisien lähdettyä kävin siivoamassa ja arvioimassa sitä mitä oli varkaiden mukaan lähtenyt. Torstai menikin sitten vieraillessa isännöitsiä toimistossa ja poliisilaitoksella. Lisäksi hoidettiin vakuutus asiat kuntoon.

Saimme toki vapailla tehtyä muutakin. Perjantaina kävimme ulkoilemassa J:n kanssa. kävelimme varmaan päälle 12 km päivän aikana. Lauantaina vierailtiin vanhemmillani ja illalla tein äkkilähdön Hurts:n keikalle Helsinkiin. Hurtsin keikka maksoi minulle huimat 0€. Sunnuntaina ns. kotipäivä ja keilavuoro. Kaikkea sitä ehtii tekemään kun vain saa itsestään irti. Opinnäytetyökin eteni vkolopun aikana erittäin hyvää vauhtia ja kolme nukke-hahmoa ovat vaatteita vaille valmiit. Niistä kuvia myöhemmin. 

Mutta kuka ihmeessä haluaa viedä sisäoven? Ja miten se on saatu ulos ilman, että kukaan on mitään nähnyt?






sunnuntai 16. lokakuuta 2011

Yllätys ja äkkilähtö



Olipa varsinainen yllätys kun eilen porukoilta lähtiessä soitettiin perään että, haluaisinko lähteä keikalle. Olisi liput ja kyydit. Seurakin oli ennalta valittu. Minä päätin lähteä ja sain mukaani napattua vielä siskonikin. Äitini tiesi kertoa sen verran, että joku harts, hearts tai muu vastaava soittaisi. Tiesin bändin nimen olevan Hurts, mutta kaikki muu oli auki.. Muutaman kappaleen olin aikaisemmin radiosta kuullut ja eilen illalla siinä kiireessä ehdin jotain pätkiä kuuntelemaan youtubesta. Vaikuitti siis ihan hyvältä.

Seurana meillä oli naapurin pojat. Aivan mahtavaa keikka seuraa. Niin sympaattisia olivat. Musiikki yllätti minut täysin. Mutta keikka oli aivan loistava. Ensimmäinen tämän tyylinen keikka millä olen koskaan ollut. Tai siis mittakaavassa ajatellen. Musiikissa ehdottomasti parasta oli classisen musiikin elementit: viulut ja selot jne. Sanoista sai selvät ja meillä oli vielä hyvät paikat. Onneksi lähdin. Onneksi en jäänyt kotiin, vaikka J ilmoitti ettei hän jaksa lähteä.

Laittelen kuvia vielä lisää jossain vaiheessa. Niissä kun värit on tosi hyvin onnistunut. 


In English

Last night I got a phone call almost immediately when I got home. I could get tickets to one concert and rides. Society would be a pre-selected. I decided to go and I got picked according to my sister. My mother knew enough to tell that someone Harts, hearts or other similar play in. I knew the name of the band's Hurts, but everything else was open .. A couple of songs I had previously heard on the radio last night and I got something in a hurry to listen to clips from YouTube. The band thus appears to be quite good.

We got a neighbor to accompany the boys. Just great gig in the following. Were so sympathetic. Music surprised me completely. But the concert was absolutely fantastic. The first of this style gig I've ever had. And thus scale in mind. The music was definitely the best elements of classisen music: violins, etc. selot words were clear and we still had good seats. Fortunately, I went to. Fortunately, I stayed at home, even though J stated that he did not go to cope.

I put the pictures even more at some point. In fact when the colors are very successful.








maanantai 10. lokakuuta 2011

Jotain oli tehtävä...

Eilen tajusin, että olen todella unohtanut viime kesän riparilaiset ja isoset. Kesällä aloin tekemään heille hartauksia, mutta hävettää ihan myöntää, että se homma jäi hieman puolitiehen koulun alkaessa. Niinpä eilen asiaa tuskaillessa päätin tarttua tuumasta toimeen.

Koska istun koneen ääressä suhteellisen paljon ja joudun s.postin kanssakin puljaamaan, päätin pistää blogin näille hartauksille. Nyt niitä löytyy taas. Ja toki muillekin on tarkoitettu luettavaksi. Samalla rytinällä ajattelin vihdoinkin raottaa muille myös pöytälaatikkoa. Näihin linkit löytyvätkin tuosta sivusta. Käykää ihmeessä kurkkaamassa. Ei sitä koskaan tiedä, jos nämä poikivat jotain. Sen saa aika näyttää.

Tänään oli harjoittelun tavoitekeskustelu. Opettajakin oli paikalla. Keskustelu meni hyvin, mutta mielestäni opettaja jäi toisinaan odottamaan liian pitkäksi aikaa, että meinaanko sanoa vielä jotain. Siinä tuli hieman vilkuiltua sitten jo harkkaohjaajan puoleen, että jos hänellä olisi asiaan jotain lisättävää. Toisen kerran opettaja saapuu kolmen viikon kuluttua. Tätä en kyllä laita pahakseni. Sille on varmasti tarvetta ja paljon.

Tänään sain myös hommattua Suomipaketteihin tarvittavat asiat. Vielä ne paketit ovat repussa ilman osoitteita ja postimerkkejä, mutta vielä tämän viikon aikana olisi paketit tarkoitus saada lähtemään maailmalle.



In English


Training has begun well. The working community is just awesome, and with all of them are easy to talk to.

Today was the goal of the training discussion. Teacher was present. Talk went well, but I think the teacher was sometimes wait too long, Am I going to say something. It was then viewed a little training instructor for half that if he had something relevant to add. The second time the teacher arrives in three weeks. This I would not put the mind. It is certainly a need for, and much more.

Today I had also acquired Finnish packages necessary things. Yet they are the packages in a backpack without the addresses and stamps, but even during this week to get packets to go to the world.


Yes I know, this english are horrible.

sunnuntai 9. lokakuuta 2011

Hiljaiseloa

Hetken kaunista

 

 Puissa värit monet.
Ne kauniilta näyttää.
Ne ovat vain lyhyen
hetken kauniita, sitten
täysin alastomia.

Tunteeni ovat suuria.

Hetken kauniita ja todentuntuisia.
Näin kaiken silmisäni
vain hetken ajan
kuvafilminä mustavalkoisena.
Löysin aarteeni suuren.
Se on kauniinpaa kuin kulta.
kauniinpaa kuin yksikään korukivi.
  Aarteeni on aito, kestävä rakkaus.

                                                  N.A


Päivät lyhenevät ja ilma viilenee. Yöllä lämpötila saattaa hiipiä jopa pakkasen puolelle. Minä jaksan hädin tuskin nousta sängystä ylös käyttämään koiraneitiä ulkona ja sen jälkeen lähteä töihin. Taas taisi ilta venähtää hieman pitkäksi. Tosin oli siihen hyvä syy. Istuimme J:n kanssa ulkona. Minulla oli kamera. Katselimme tähtiä odottaen sitä meteoriittiparvea, josta emme lopulta nähneet yhtään. Mutta ajatus oli tärkein ja tuntui mukavalta vain olla hiljaa ja katsoa maailman menoa. Parasta on se, että ajatus oli kokonaan J:n.

Töissä on hiljaista. Ehkä se on ihan hyvä. voi tuudittautua ajatukseen, että ihmisillä on kaikki ehkä ihan hyvin. Mutta tosiassa tiedostan kyllä, että varsinainen lähteminen taitaa vain olla huomattavasti hankalampaa. Toivottavasti näin ei kuitenkaan ole. Asiakaspaikkojakin meillä on auki. Omalla tavallani ihmettelen sitä, että miksi ei voida auttaa kaikkia, jotka sitä apua tarvitsevat vaan minkä takia pitää pitää jotain kiintiöpaikkoja.

Olen hieman miettinyt, (joo tiedän kyllä, ettei se sovi minulle) että mitä minä oikein elämältäni haluan. Niin kuin ihan oikeasti. Ilmeisesti se, että käyn säännöllisin väliajoin juttelemassa ihmiselle, jota ainakin tuntuisi kiinnostavan se miten jaksan, auttaa hieman. Pää ei nyt varsinaisesti ole enää edes sekaisin. Kaikki tuntuu jo helpommalta. Tämä on taas sanoja toisen perään. Ei oikein ole mitään kerrottavaa. Kaikki kun menee eteenpäin omalla painollaan. 

Aurinko paistaa, tänään ei sada. Ehkä haen kupillisen kahvia ja yritän herätä kunnolla, jotta työn tekokin voisi sujua. Keskiviikkoon pitäisi vielä jaksaa, sitten alkaa ansaittu loma. Vielä kun keksisi mitä sitä silloin tekisi.

Niin joo.. Ekat lumet ovat sataneet Suomessa ja missäs muualla kuin pohjoisessa...

keskiviikko 5. lokakuuta 2011

Ammattitaitoisia sossuntätejä

... ja sen kun vielä näkisi.

Tässä harjoittelun myötä olen todennut sen, etten ikinä halua isona tulla sossuntädiksi. Juu, kyllä varsin hyvin ymmärrän sen, että he ovat todellakin ylityöllistettyjä, mutta silti heillä voisi olla ainakin jonkinlaisia käytöstapoja. Toiset jäävät pois sovitusta tapaamisesta ja ovat seuraavalla kerrallakin pahasti myöhässä. Siitä ei edes ilmoiteta vaan asiakas joutuu odottamaan täysin turhaan sossutädin tapaamista. Lisäksi harmistusta esiin tuodessa sossu räjähtää asiakkaalle. Mistä näin ammattitaidotonta väkeä oikein tulee? Se, että sossulta puuttuu ammattitaito on jo paljon. Mutta jos kuitenkin omaisi edes hyvät käytöstavat niin sillä pääsisi pitkälle. Etenkin jos sattuu olemaan nuori ja suoraan koulunpenkiltä. Toisella sossulla on taas paha asenneongelma. "Kehitysvammaisilla ei ole oikeutta lapsiin", "Ihan sama kuinka monta lastaria teette, ei siihen kukaan puutu kun kyseessä on kehitysvammaiset aikuiset." Siis mitäh?! Ei sitten vissiin ole ainakaan perehtynyt YK:n kehitysvammaisten oikeuksia koskevaan julistukseen. Minusta ei tule koskaan sossua. Heillä ei ole käytöstapoja ja suhteellisuuden käsitettä ja lisäksi heillä on asenneongelma. Toivottavasti toisenlaisia sossujakin on olemassa..

Harjoittelusta takana siis melkein kolme viikkoa. Jälleen viettelen ansaittuja vapaapäiviä, joista tämä päivä meni ainakin osittain koululla istuessa. Nyt on sitten opinnäytetyön suunnitelma esitetty. Nyt alkaa kunnon työskentely. Tosin nyt tajusin, ettei tämä projekti olekaan pelkästään askartelista ja värkkäämistä vaan, että kyllä sitä joutuu ihan tosissaan töitä paiskomaan tuon työn eteen. Jotenkin sen vasta nyt tajuaa, miten paljon siihen oikeasti kuuluu. No seminaarissa ei onneksi työtä täysin teilattu. Kyllähän siitä opponentilta palautetta tuli. Hieman ärsytti kun minulle aletaan latelemaan totuuksia jostain ryhmästä ja että väitetään, etteivät he lähde siihen mukaan. Ja katinpaskat. Kyllä minä tiedän millaisia ihmisiä siihen ryhmään kuuluu ja tiedän sen, ettei se ryhmä vastaa kohderyhmääni, mutta tiedän myös sen. että jos ohjaaja on itse innostunut niin kyllä ne kerholaisetkin mukaan lähtee. Kaikki on kiinni siitä asenteesta.

Välillä saa ärsyttää, kiukuttaa. Omalla tavallaan on kuitenkin ihan hyvä päivä, vaikka on asioita, jotka hieman ärsyttää. No kaikkia ei tarvitse kuitenkaan miellyttää. Riittää kun kelpaan itselleni ja olen itse tyytyväinen.





sunnuntai 2. lokakuuta 2011

Positiivista energiaa


Edelleen on paljon päiviä, joilloin en jaka mitään. Rehellisti sanotuna teen enemmän kuin jaksan. En nyt ihan loppukaan ole, mutta väsynyt, hyvin väsynyt. Viime päivinä itku on ollut herkässä. En minä syytä siihen tiedä. Vielä kaksi päivää töitä ja sitten olisi kaksi vapaata. Niistäkin toinen menee kylläkin koulu asioiden hoitamiseen.

Keskiviikkona pitäisi esittää opinnäytetyön suunnittelupaperi. Se on vieläkin kesken, vaikka tässä on ollut melkein kolme viikkoa aikaa kirjoittaa sitä. No tänä iltana on aikaa kirjoitaa. Pakko se on saada valmiiksi, että muut ehtivät lukemaan sen läpi.

Harkka sujuu oikein mallikkaasti. Olen viihtynyt, mutta hiljaista on ollut. Välillä tuntuu, ettei ole mitään tekemistä ja toisella hetkellä tuntuu, että saa juosta pää kolmantena jalkana joka puolella. Parhainta on se, että monessa on saanut olla mukana. Varmaan taas toistan itseani sanoessani, että työporukka on ihan mahtavaa. Toissa iltana nauraa räkätimme ruokahuoneessa kaksin kerroin kippurassa ja lopulta joku sai huokaistua, että tämä teki tälläisenä aikana erittäin hyvää. Edellisenä päivänä oli otettu vastaan suru-uutinen toimipaikan johtajan kuolemasta.

On hienoa nähdä, miten työyhteisö toimii surun hetkellä. Vaikka väki nieleskelee kyyneeleitään, jaksetaan silti toisia tsempata ja tukea. Työtkin on hoidettu kunnialla. On tämä niin erilaista kuin aikaisemmat harjoittelut. Nyt kun tehdään väkivalta puolelle, on harjoittelu valmiiksi jo aika raskas. Tämä kuitenkin vaikuttaa sellaiselta työltä, jota voisin jopa kuvitella tekeväni. Kriisityö... Pitääkin laittaa korvan taakse hautumaan tämä ajatus. Ja mitä mieltä olen sitten kun harjoittelu päättyy, sitä kun ei vielä tiedä.

Harkkapaikaani oli tilattu Positiivareiden postikortteja. Sain itselleni sieltä muutamia valita ja loputuloksena päädyin tilaamaan loputkin kortit siitä pakasta. Kortit ovat kauniita ja ne runot/ajatelmat antavat aihetta ajatella.




perjantai 30. syyskuuta 2011

Minä olen:

Väsynyt, Koko ajan väsyttää. Vaikka nukkuisin kuinka paljon tahansa tuntuu, ettei se vaan millään riitä. Ei tuo harjoittelu ole vielä ollut edes rankkaa, siis omalla tavallaan. Nyt osaan jo tehdä itsenäisesti paljon ja pystyn toimimaan ilman, että joku on koko aikaa vieressä neuvomassa ja kertomassa. En tiedä. Pitäisikö minun sitten kuitenkin vain mennä iltaisin vieläkin aikasemmin nukkumaan vai onko tämä edelleen niiden yövuorojen jäännöksiä tämä väsymys? 

Turhautunut, kun koko ajan on hyvin väsynyt on myös huomattavan kiukkuinen. Se tietynlainen vetelä olo ahdistaa ja häiritsee, mutta kun en voi sille mitään. Turhauttaa se, että on niin paljon tekemistä, mutta jälleen kerran en tiedä, milloin ehdin hoitamaan mitäkin. Ärsyttävää. Pitää varmaan laskea tämän ja ensi kuun harkkatunnit, jotta tietää mistä kohtaa voisi nipistää aikataulua hieman löysemmäksi. No onneksi on neljän päivän vapaat pian. Sitten saa hetken hengähtää.  

Aikaan saamaton, juurikin näin. Opinnäytetyö seisoo ja ensi viikolla pitäisi esitellä se pahuksen suunnitelma. Se tietää sitä, että viikonlopun vapaa hetket menee sitä rustatessa, kun sunnuntai-iltana pitää viimeistään jättää luettavaksi. Olisi myös liuta muita koulutehtäviä, joita pitäisi saada tehtyä. Ne saavat nyt kyllä odottaa. Teen niitä sitten jossain vaiheessa. Kaikki hommat seisoo. Harkan aikana on hankala myöskään tehdä töitä. No nyt kun harkkaohjus sanoi, että tarvittaessa aamuvuoroista voi sitten nipistää ja jo kahden aikaan lähteä kotiin. Ihan kiva, voi  ottaa jotain sijaisuuksiakin vastaan.




tiistai 27. syyskuuta 2011

Vuorotyön ihanuuksia...

... Onko niitä edes?

Toinen yö putkeen valomista. Tosin viime yö oli oma valinta ja nyt tämä jälkimmäinen kuuluu osana harjoittelua. On tämä rankkaa. Vaikka sain nukuttua aamusta päivään kohtuu hyvin, väsyttää nyt jo ihan tajuttomasti ja kello on kuitenkin vasta 05:00. Toki on pakko myöntää, että onhan tämä keholle varsin rankkaa.

Aamu- ja iltavuoro vielä menevät. Silloin saa kuitenkin öisin nukkua omassa sängyssä. Vielä varmaan se yksi yö menisi, mutta kaksi putkeen. Talo on ihan hiljainen ja asukkaat nukkuvat. Tai ainakin yrittävät. Reilusti yli puolen yön hakkasin vielä konetta työasioiden merkeissä, mutta sitten ei enää jaksanut. Olen kutonut, mutta enää ei jaksa keskittyä niin paljoa, että saisi tehtyä vielä muistiinpanotkin, että montako puikollista ennen kavennuksia ja sitä rataa. Lukea en ole edes uskaltanut. Nukahtaisin varmaan samantien kirja kädessä oli asento kuinka epämukava tahansa.

Juuh, aamu- ja iltavuorosta vielä löytyy oikeasti hyviö puoliakin. Kun on aamuvuoro, ehtii illalla tekemään jotain muutakin. Voi käydä lenkillä ja katsoa rauhassa tv:tä. Iltavuorossa taas ehtii hoitaa juoksevia asioita, jotka on pakko toimittaa virka-aikana. Eli puolensa kaikessa. Mutta tämä yövuoro... Mitä hyvää tässä on? Vuoro on 12 h, ja on ihan poikki kun pääsee kotiin, rytmin saa sekaisin ja on pakko nukkua aamusta, jotta pystyisi edes jotain tekemään. Kuitenkaan ei saa nukkua liian pitkään, koska muuten ei saa yöllä lainkaan unta.

Onneksi puhelimessa on muutama peli ja netti. Tosin nyt ei tarvitse sen nettiä edes käyttää. Yön parhaita puolia on se kun kukaan ei varsinaisesti vahdi selän takana, että mitä tekee vai tekeekö loppupelissä yhtään mitään. Kunhan jaksaa näyttää ahkeralta niin homma toimii. Niin ja silloin kun on yksin, voi toisinaan hetkeksi torkahtaa, ainakin paikasta riippuen.

Vielä pitäisi muutama tunti tsempata. kuitenkin haluaisin vain oikaista itseni tyhjään huoneeseen pitkäälleen ja painaa pään tyynylle ja lennellä unten maille.

sunnuntai 25. syyskuuta 2011

Elämä Kutsuu ja kuulumisia Suomesta

Nyt kun ei ole varsinaista työpaikaa vaan ainoastaan noita keikkahommia huomaan hyppiväni välillä pitkin seiniä. Kun ensin teki puolivuotta koulua ja töitä kahdessa eri paikassa ja siitä sujuvasti jatkoin toiseen kouluun ja kahteen työhön ja viime vuonna oli vain koulu ja yksi työ (tosin isompi tuntimäärä). Nyt on vain keikka työ ja niitäkin olen tehnyt aika satunnaisesti. Pikkuhiljaa tähän alkaa tottua. Ei tarvitse sykkiä kokoajan johonkin suuntaan mielettömällä kiireellä vaan on myös aikaa olla. Tämä tekee ihan hyvää, vaikka totuttelu viekin oman aikansa.

Olenkin jo maininnut aikaisemmin, että harjoittelu on alkanut. Ensimmäinen viikko hurahti nopeasti ohi ja ei se ollut niin rankkaa kuin kuvittelin. Työntekijät ovat ihan mahtavia ja tukevat tosi hyvin. Tavoitteet sain myös laitettua kasaan. Niiden tekeminen ei kylläkään ollut helppoa, koska ei minulla ollut aikaisemmin mitään käsitystä siitä, mitä turvakodilla tehdään. Kaikkein parasta on se, että saan itse vapaasti päättää päivät joilloin olen töissä. Tietysti se 280 tuntia täytyy tulla täyteen kahdeksassa viikossa.

Kyllä minä ihmettelen ihmisten julmuutta. En ymmärrä, miten toiset voivat olla niin väkivaltaisia ja miten he voivat saada niin voimakasta tyydytystä siitä, että he pieksevät ja alistavat toista. Opin jotain uuttakin, en ollut aikaisemmin tajunnutkaan, että meillä on neljää eri asteista väkivaltaa: fyysinen, psyykkinen, taloudellinen ja seksuaalinen väkivalta. Lisäksi on vielä väkivallan välitön uhka.Vielä en ole nähnyt niitä asiakkaita, jotka tulevat talolle täysin hakattuna, mutta eiköhän sekin ole vielä edessä. Valitettavasti. 

Suomesta kuuluu kohti maailmaa:

Tällä viikolla lotossa oli huimat 9 000 000€ jaettavana ja hämmästys oli suuri kun se jäikin jakamatta. Näin ollen ensi viikolla on jaossa ennätykselliset 10 000 000€.

Presidentin vaalit lähestyvät ja toivon hartaasti, että ihmiset äänestäisivät omalla päällään, maalaisjärkeä käyttäen presidenttiä. Meillä on tällä hetkellä neljä ehdokasta: Sauli Niinistö, Paavo Lipponen, Paavo Väyrynen ja Timo Soini. Vielä jos yhden puolueista täysin sitoutumattoman saisi ehdokkaaksi niin olisin enemmän kuin tyytyväinen. 

Piia Pakarinen tosiaan luopui Miss Suomen kruunusta ja toisesta perintöprinsessasta, Sara Siepistä tuli uusi Miss Suomi.

Jostain kumman syystä meillä seurataan lätkää innolla. Ja jostain kumman syystä minä, joka en jääkiekosta juurikaan välitä, kannustan Jokereita. Jokerit tällä hetkellä sarjan kärkenä. Tosin tätä pallia heidän kanssaan jakaa Kärpät. Jokerit voitti eilen SaiPan 4-3.

Ilma on nyt kaunis. Aurinko paistaa, mutta ei ulkona tällä hetkellä kovin lämmin kuitenkaan ole. Ensi viikolla lämmöt saattaisivat nousta lähelle 20 astetta, tai näin ainakin lupailevat. Minulle lähinnä riittää se, ettei hetkeen tulisi vettä tai vielä ainakaan lunta. Ruska alkaa olemaan kauneimmillaan. 

In English

Now that does not have an actual office, but only for those gigs hommia find jumping between the walls. When I first made a half years of school and work in two different places, and it went smoothly, and two to another school to work and last year was just a school, and one job (although the bigger the number of hours). Now it's just a gig in the work and even then I have done quite randomly. Gradually, this will start to get used to. No need to beat all the time in any directionmindless rush, but is also a time to be. This makes it pretty good, although it will take its own time of familiarization.

I have already mentioned earlier, that the training has begun. The first week of a whiz pass quickly, and it was not as hard as I imagined. Employees are pretty awesome and very well supported. Objectives of which I also put in a heap. Their conclusion is yes, there was no easy, because I had not previously have any idea of ​​what the shelters are made. Best of all is that I get yourself free to decide on dates biocarriers I'm at work. Of course, it is 280 hours must come to a full eight weeks.

Yes, I wonder if people's cruelty. I do not understand how others can be so violent and how they can get so intense satisfaction from the fact that they beat upon and oppress another. I learned something uuttakin, I had not figured at all in the past that we have four different degrees of violence: physical, psychological, economic, and sexual violence. In addition, there is still violence in the imminent threat. I have not seen yet the customers who come to the house completely deforested, but let's also have yet to come. Unfortunately.  

And I`m sorry, yes this is translate in Google.

torstai 22. syyskuuta 2011

Lyhyestä virsi kaunis

Kiirettä riittää nyt kun harjoittelukin alkoi. Samaan aikaan kun suoritan harjoittelua, pitäisi opinnäytetyön edistyä ja lisäksi pitäisi ravata koululla yhden toisen kurssin teemoissa. No tämä menee harjoittelusta, ensi kevät on vieläkin tiukempi. 

Harjoittelu turvakodilla on alkanut hyvin. Harjoitteluun meno pelotti, mutta onneksi tukena on  hyvä työyhteisö. Ensimmäinen harkka viikko on melkein takana. Vaikka olen heti alusta asti päässyt istumaan raportteihin mukaan ja saanut olla läsnä, kun asiakkaiden kanssa on keskusteltu heidän elämäänsä liittyvistä asioista. Muutamia keskusteluja olen käynyt asiakkaiden kanssa yksinkin. Väkivallan pelko on läsnä todella voimakkaasti. 

Väsyttää. Rytmin kääntäminen oikeanlaiseksi ei ole helppoa. Ongelma on lähinnä ajoissa nukkumaan meneminen. No onneksi kohta on viikonloppu ja sitten saa nukkua. Ensi viikolla ei kylläkään ole kuin yksi vapaapäivä. Ja sekin yövuoron jälkeen.

Suomessa sataa vettä pääsääntöisesti. Vain satunnaisesti aurinko jaksaa pilkahtaa pilvimuurien takaa ja lämmittää hetken verran. Puut vaihtavat tosiaan väriään. On punaista, keltaista ja oranssia vihreän lisäksi. Illat ovat jo pimeitä. Saa taas luvan kanssa polttaa kynttilöitä.


In Eglish

 
Now I`m practical training one of  shelters. Before my practical to stared I was a litlle bit scary. But now I think that is unnecessary. I have support to good work community. First practical week is almost past. Domestic violence and the fear is clearly visible. 

I`m tired. It`s not easy to turn the rhythm to suit. Maybe I must go previously to sleep.

sunnuntai 18. syyskuuta 2011

Haluatko kokeilla Google+:saa? / Woud you try to google+?

Would you like test google+? Klik to link and make you owen profil.

Tuossa on linkki jonka kautta on mahdollista päästä kokeilemaan google+:saa. Tuo linnki avaa ovet 150 nopeimmalle. Tervetuloa mukaan. 


https://plus.google.com/i/e8M6Yr2wOYg:S7ymdbK-QVU


lauantai 17. syyskuuta 2011

Ajatuksia, kuulumisia

Ystävät on nyt ripoteltu pitkin maailmaa. He ovat Afrikassa, Austraaliassa, Saksassa ja kuka missäkin. Luokkahuone tuntui keskiviikkona jotenkin niin tyhjältä ja hiljaiselta. Nyt teidän maailmalla olevien kuulumisia voin onneksi blogeistanne lukea. Tuntuu, että olisitte edes hieman lähempänä. Teitäkin ikävöidään. <3

Täällä Suomen kamaralla harjoittelu lähestyy uhkaavaa vauhtia. Hieman pelottaa ja tosi paljon jännittää maanantai. Täysin uusi työkenttä, josta ei ole mitään kokemusta ja ihan vieras työympäristö ja uudet ihmiset. Omat ajatukset väkivallan kohtaamisesta mietityttää ehkä eniten.

Sää on pysynyt pääsääntöisesti sateisena. Silloin tällöin aurinko jaksaa pilkahtaa pilven takaa ja taivaalle kohoaa kaunis sateenkaari. Jälleen alkaa ruska-aika olemaan käsillä, kun puissa näkee punaisia ja keltaisia lehtiä. Ilmat viilenevät, enää ei ole kesä. Syksy on virallisesti saapunut. Mitä muuta Suomen kuulumisista. Miss Suomi ilmoitti eilen luopuvansa kruunustaan ja Auerkin on taas pidätettynä. Syysmyrskykin kävi kääntymässä, mutta ei tuhojaan tehnyt juuri nimeksikään. Kaksi terroristi epäilyä on Suomessa nyt vangittuna. Tarkemmin en sitäkään uutista lukenut.

Taas sataa. Aamulla aurinko jaksoi kyllä hetken myös lämmittää. Tosin juuri silloin istuin luokassa kuuntelemassa englannin opettajaa. Ensi viikolla olisi siitäkin koe. Toivottavasti se menisi tällä kertaa läpi. Nyt kun istun täällä sateisessa Suomessa ja lueskelen teidän kuulumisianne iskee pieni haikeus rintaan. Hyvät ystävät ovat siellä kaukana, jossain maailman toisella laidalla. Asiaa olisi ja halauksenkin tahtoisin antaa.

Siispä:
- Levitä kätesi.
-Vie vasen käsi on oikealla ja oikea vasemmalla.
- Ota itseäni olkapäistä kiinni.
- Rutista nyt oikein lujaa.

Olet juuri vastaanottanut virtuaalihalauksen.

maanantai 12. syyskuuta 2011

Päivä 24: Tämä saa minut itkemään

E.T on ehkä se mikä saa minut itkemään. Siinä on elokuva, jota saa joka kerta katsella nenäliina paketin kera. Tarina itsessään on jo niin koskettava. Lisäksi muistot ovat vieläkin enemmän. 

 

Uskokaa tai älkää, mutta luen aika paljon Harlegiinin pokkareita. Niissä olevat tarinat ovat toisinaan myös hyvin koskettavia. Niiden kanssa on tullut vuosien saatossa itkettyä monet itkut. Ja viimeisin kirja, jota lukiessa olen itkenyt on Anna Pihlajaniemen Adoptiomatka. Koskettava kirja perheen perustamisesta ja sen hakaluudesta. Tarina pitkästä odotuksesta ja toivosta. Mutta samalla myös kertomus pelosta, ettei oliskaan sopiva.

sunnuntai 11. syyskuuta 2011

Mietintä myssyssä


"Hän antaa enkeleilleen käskyn varjella sinua, missä ikinä kuljet. Ja he kantavat sinua käsillään, ettet loukkaa jalkaasi kiveen."
Psalmi 91:11-12


Hieman mietityttää. Koulukavereista moni lähtee kolmeksi kuukaudeksi maailmalle. Tai no osa on jo lähtenytkin ja viimeisetkin poistuvat maasta pian. Ei se kolme kuukautta periaatteessa ole pitkä aika, mutta haikea olo tulee silti. Pidetään peukkuja pystyssä, että kaikki menee hyvin ja mitään ei tapahdu. Haluamme teidät kuitenkin ehjänä takaisin.

Tuntuu,että on paljon mietittävää.  Opinnäytetyö aiheuttaa pientä pään vaivaa, kun tietää sen kuinka paljon siinä oikeasti on töitä. Ei siinä, että mielelläni minä ompelen ja askartelen kaiken näköistä, mutta silti työ määrä hieman hirvittää. Tosin on tuo ihan hyvällä mallilla. Ideapaperi menee esitteleen keskiviikkona ja työn virallinen suunnitelma parin viikon päästä. Ajatuksen tasolla työ on todella pitkällä ja tottakai jotain hahmotelmia on paperillekin jo tehty. Kaikki ajatukset kirjattu niin sanotusti suoraan ylös.

Taas huomaan itsessäni sen, että kaikki ylimääräinen pitäisi nyt vain sivuttaa ja pitäisi keskittyä kouluhommiin ihan 6-0. Lukemisen voin oikeastaan jälleen unohtaa seuraavaksi puoleksitoista vuodeksi. Tai ainakaan ei voi mitään sarjaa aloittaa, muuten koulutehtävistä ei tule mitään. Sen voin kokemuksella sanoa.


Syksy on lähtenyt liikkeelle jotenkin rennommissa oloissa. Tosin jos vertaan ensimmäiseen tai toiseen opiskeluvuoteen oli tahti silloin kyllä hieman toinen:
                 1. vuosi: 35h töitä/vko + koulu
                 2. vuosi: 20h töitä/vko + koulu
Ja nyt on satunnaiset keikat mitä tekee. Tosin koulunkanssa riittää töitä kyllä senkin edestä. Etenkin jos keväällä meinaan saada teoriat päätökseen. Tiukka vuosi. Niin koulussa kuin taloudellisesti. Nyt kun ei ole töitä niin asiat hankaloituu huomattavasti.