(Jonas Bechgaard, Miesten ikuinwn ihmettyn aihe: Nainen, Historia, 12/2009)
Teoriaa Miehistä -sarja jatkuu.
Kaivettu esille arkistojen kätköistä. Ennen julkaisematonta materiaalia.
Jo vuosituhansia on puhutttu naisen asemasta yhteiskunnassa. Aina ei ole ollut itsestään selvyys naisten äänioikeus saatika se, että nainen voisi tehdä töitä kodin ulkopuolella tai, että naisella voisi olla uraa politiikan saralta. Tämän päivän yhteikunnan tilanne meillä Suomessa on kuitenkin niin hyvä, että meillä on jonkin asteinen tasa-arvo ja työtkään eivät oikeastaan jakaudu naisten ja miesten töihin.
350 eaa Aristoteles ja Platon pitivät naisia alimpiarvoisina ja Aristoteles, yksi aikansa suurimmista filosofeista, vertasi naista jopa eläimeen. Samalla hän pohdiskeli, että nainen olisi viallinen mies ja siksi miehen tulisi hallita naista. Platon kuitenkin mielestäni oivalsen asian arvellessaan, että naisia oli oltava, jotta yhteiskunta voisi toimia kitkattomasti.
Yhteiskunnan etu painoi päälle. Siinä missä Aristoteles vertasi naista eläimeen niin Galenos taas koki naisen olevan kehittymätön mies. Hän perusti näkemyksensä anatomiin havaintoihin naisten ja miesten sukupuolielimellisiin eroihin. Freud jatkoikin 1930 -luvulla Galenosin jalan jäljillä. Hänen mukaansa naiset kärsivät penis kateudesta ja siitä, että naiset olisivat halunneet olla miehiä. Mielipiteensä Freud rakensi sen varaan, että naisilla alkoi kehittyä omaa tahtoa ja he halusivat päästä älylliseen työhön kodin ulkopuolelle. Freud myös koki, ettei naisilla ollut älyllisesti mitään uutta annettavaa yhteiskunnalle.
Melkein voisi luulla, että Freud no jatkanut samoilla jalan jäljillä kuin Darwin 1800 -luvulla, joka puolestaan tuli siihen tulokseen, että naisten erityisominaisuudet olisivat tyypillisiä alemmalle rodulle ja sen perusteella naisen täytyisi edustaa varhaisempaa ja alempaa sivilisaation astetta. Gustave Le Bon jatkoi siitä mihin Darwin jäi väittäessään naisen edustavan ihmisen kaikkein alinta olomuotoa. Samalla naiset saivat kuitenkin korotuksen eläimestä villi-ihmiseen. Le Bon kuvitteli olevansa fiksu ollessaan sitä mieltä, että naisten pienemmät aivpt selittäisivät hysteerisen ja ei-miehisen käytöksen.
Naiset koettiin vaarallisiksi, etenkin kirkon parissa. Jo 400 JAA kirkkoisä Augustinuksella oli selvä käsitys naisista. Hänen mukaansa nainen oli viettelijätär, jota jokaisen miehen tulisi varoa. Naisten vaara piili kuulemma heidän seksuaalisessa vetovoimassaan ja sen vuoksi nainen tarvitsi miestä hillitäkseen itsensä. Mieshän oli luotu Jumalan kuvaksi, ei naista.
Monien tuhansien vuosien ajan naisen paikka on olut kotona ja hänen tehtävinään on ollut kodin hoito ja lasten synnyttäminen, jotta mahtavat armeijat saisivat uusia sotilaita riheivinsä. Tuomas Akvinolainen oli yksi heistä, jotka edustivat näkemystä siitä, että tyttölapsi olisi virhe. Poikalapsi oli aina oleellisempi ja hyödyllisempi. Poika jatkaisi sukua ja oli perijä. Naisen saadessaan tyttölapsen, vika oli aina naisen. Tänä päivänä on kuitenkin todistettu, että jos mies ja nainen ei saa poikia ollenkaan, vika ei ole naisen vaan miehen kromosomeissa. Kirkon miehistä myös Luther syyllistyi naisten aliarvioimiseen. Hän tuki väitettä, että naisen paikka olisi kotona. Hänen mielestään nainen on luotu vain istumaan. Luther väittikin, että naisen paikka on kotona, koska heidän rakenteensa viittaa siihen. Onko siis ihme, ettei nyky-yhteiskunnassa vieläkään täysin hyväksytä naispappeja? Ei minusta, sillä naisvihaa on harrastettu kirkon piirissä jo vuosisatoja.
1700 -luvulla Rousseau aloitti ajamaan naisten mahdollisuuksia. Tosin taustalla olikin miesten miellyttämisen tarve. Naisten koulutus olisi pitänyt suhteuttaa mieheen niin, että nainen miellyttäisi, olisi avulias, saisi mihet rakastumaan häntä. Ennen kaikkea naisen koulutuksen olisi pitänyt olla sellainen, että se tekisi miesten elämästä helppoa ja miellyttävää. Se siis siitä naisen hyödyllisestä koulutuksesta. 1800 -luvulla miehet ottivat selvän näkemyksen Actonin kuvailuista. Valtaosalla naisista ei olisi minkäänlaisia seksuaalisia tuntemuksia. Tuon ajan moraali oli tiukka. Naisten tyypillisenä tehtävänä pidettiin edelleen lasten synnyttämistä. Naisen piti olla myös vapaa henkisistä pohdinnoista, sillä ne olivat edelleen vain miehiä varten. Kuitenkin 1800 -luvulla naiset pidettiin puhtaina ja tahrattomina. Heidän kehoaan ei saanut käyttää vain seksin nautinnon vuoksi. Tuolloin alkoi myös naisasialiike taistella oikeuksiensa puolesta. Kuitenkaan monet miehet eivät sitä hyväksyneet. Nietzscuhen, saksalainen filosofi, oli yksi näistä. Hänen mielestään nainen oli vaarallinen leikkikalu, mutta Nietzschen mukaan tosi mies kaipaakin vaaraa ja leikkiä, joten hän muistutti miehiä siitä, että jos he olisivat menossa naisen luo, heidän tulisi ottaa piiska mukaan. Nietzcshen toimi ajatuksillaan myös natsien innoittajana. Heidän mielestään naisen tuli olla kaunis ja synnyttää. Naiset menettivät Hitlerin vallan alla oikeutensa ansaita rahaa ja osallistua lautamiehistöön. Goebbels oli Hitlerin kanssa samoilla linjoilla. Naisen paikka oli kotona.
Yhteiskunnat ovat vaatineet naisilta paljon. heidän on täytynyt elää miesten ehdoilla miesten muodostamassa yhteiskunnassa. Heidän paikkansa on ollut kotona ja tehtävään on ollut synnyttää lisää lapsia. Naista ei ole arvostettu. Vieläkin naisen asema on miehiin nähden heikko, jopa meillä Suomessa.
Naisetko muka ilkeitä ja pahoja? Heitä on sorrettu, aliarvioitu ja verrattu eläimiin. Syynä kaikkeen tähän on vain se, etteivät miehet ymmärrä heitä, mutta naiset kuitenkin ymmärtävät miehiä. Naisen älyllistä tasoa voidaan jopa pitää korkeampana kuin miesten, sillä miehiltä puuttuu jotain, jolla he pystyisivät ymmärtämään naisellisuuden ihmeitä.
Ostin mansikoita, niitä kalliita.
Avasin eilen tietokoneelta maikkarin sivut ja silmiini hyppäsivät Norjan tapahtumat. Jotenkin pysähdyin siihen paikkaan ja vain luin ja luin. Tuli samanlainen efekti kuin aikoinaan mm. Jokelan ja Kauhajoen koulusurmien tai Japanin tsunamin kanssa. Aika pysähtyi. Vain uutiset kertovat meille mitä tapahtuu.
Yesterday I opened the computer news site and my eyes jumped from the Norwegian events. Somehow, I stopped into the place and just read and read. Came to the same effect as the once example. Jokela and Kauhajoki school shootings, or the tsunami in Japan. Time stopped. Only the news telling us what is happening.
Juupa.. oma puhelin vetelee viimeisiä ja siinä näppäimetkin jumittelee vähän väliä. Minulle tarjottiin iPhonea. Ilman kokeilua en kuitenkaan suostunut sitä käyttöön ottamaan. Ja nyt olen melko varma siitä, että puhelin menee huomenna palautukseen.
Aurinkolippa: Lipassa koiran tassuja ja kummallakin sivulla takana on pieni koiran kuva. Tämä jostain syystä edelleen silittämättä. Ehkä saisin sen silitettyä ja seuraavalle leirille käyttöön.
Tyynyliinat: Merihevosia ja simpukoita. Jostain syystä nämäkään eivät ole vielä käyttöön asti päätyneet. Syynä samainen silityksen puute kuin aurinkolipassakin.
Merimieskassi: Samalla kuviolla kuin tyynyliinat. Ainut näistä kangastöistä, jonka olen saanut täysin loppuun asti. Tämä on ollut aktiivisessa käytössä. Lähinnä saunakassina, mutta käytössä kuitenkin.
Tänään se kolahti postiluukusta keittiön lattialle. Paketti, jota olenkin jo hetken ehtinyt odottaa. Eihän siinä malttanut kauniisti pakettia avata, kun piti saada kirja käsiin mahdollisimman nopeasti, jotta pääsisin avaamaan sen ja uppoutumaan sen maailmaan. Tiedän jo valmiiksi, että kirja on koskettava ja suurella tunteella kirjoitettu. Tämän haluan lukea, tunteen kanssa ja miettiä jokaista sanaa joka siihen on kirjoittettu.
Pikku hiljaa sitä alkaa päästä töihin kunnolla sisään. Nautin siitä mitä teen. Saan suunnitella ja toteuttaa omia suunnitelmiani ihan vapaasti ilman, että kukaan vahtii vieressä. Tämäkö on se nuorisotyön hyvä puoli? Kuitenkin se, etten ole oikeastaan muita työntekijöitä nähnytkään koko kesän aikana on hieman outoa. Minä, joka olen aina pitänyt siitä, että saan tehdä muiden kanssa yhdessä töitä ja, että joku tarpeen vaatiessa kommentoi sitä miten teen ja nyt teen työni ihan yksin. Täysin itsenäisesti.
Omalla tavallaan on ollut hieman rankkaa olla J:sta erossa useampi päivä viikon aikana, mutta joka kerta on ihan älyttömän hieno tunne kun palaa takaisin kotiin ja tietää, että toinen on kaivannut. Jotenkin sitä tuntee itsensä tärkeäksi ihan uudella tavalla. Tästä ainakin tiedän olevani juuri oikean ihmisen kanssa. Minä olen jollekin ihan yhtä tärkeä kuin joku toinen on minulle. On ihanaa päästä reissun jälkeen nukkumaan toisen viereen ja olla muutenkin lähekkäin. En vaihtaisi sitä tuntemusta mihinkään, kun palaan kotiin ja suukon halauksen kera. 
Nyt olen etenkin huomannut sen, kuinka paljon olenkaan muuttunut J:n myötä. Minusta on tullut rauhallisempi ja tietyssä määrin tasapainoisempi. Vielä kun saisi omankin pään kuntoon niin kaikki olisi hyvin. Kaikki ajallaan ja ensi syksyä odotellessa, jolloin hommat pyörähtävät kunnolla käyntiin. Mikäpä kiire on valmiissa maailmassa? Eihän Roomaakaan rakennettu päivässä.
Ylemmässä kuvassa on pupu ilman vaatteita luonollisessa tilassaan. Pupun kaavat löytyivät yhdestä Tilda-kirjasta, mutta kaavoja muutin hieman, koska halusin pupusta sellaisen, että se pystyy istumaan. Jäin vain miettimään, että ei tämä kyllä ehkä ihan sama pupu ole, jota ystäväni on tehnyt. Ja alemmassa kuvassa pupulla on yllään pikku kukka -feressi, jonka ompelemiseen meni enemmän aikaa kuin itse pupuun. Pupun feressi syntyi hieman vahingossa. Ja feresiä koristaa pieni pitsi esiliina. Ihan perinteistä Tilda-pupua ei tästä nyt kuitenkaan tullut tuon feresin takia, sillä jotenkin koin fiksummaksi käyttää vanhoja kankaita pois kuin ostaa kasan uusia. 
Seuraavana olisi vuorossa poikapupu. katsotaan mitä se saa ylleen. Etenkin kun tyttöpupu on näin hienona. Odotan jo innolla, että saan aloittaa seuraavan tekemistä. 
Olen tänään juossut ympäri keskustaa etsiessäni mitä eriskummallisempia asioita. Tosin järkyttävän päänsäryn kanssa. Kerronpa teille mistä tämä kaikki johtuu.
Siitä se ajatus sitten lähti. Jos näin voi sanoa. Ystävättäni tekemät puput olivat niin suloisia, että ajattelin itsekin kokeilla, joskos minäkin osaisin sellaiset tehdä. Niinpä olen tänään käynyt hakemassa hieman kangasta ja vanua ja muuta sellaista pientä jota ajattelisin tarvitsevani parin pupun tekoon. Lisäksi kävini kirjastosta lainaamassa muutamia kirjoja, jotka käsittelevät juurikin näitä hahmoja. 
Ystäväni polttareita ajatellessa nousee joka kerta hymy huulille. Sen verran huikea kokemus oli polttareiden järjestäminen ja salaisuuden ylläpitäminen polttaripäivään asti. Ajatus huikeista polttareista lähti siitä, ettei ystäväni halunnut viettää polttareita, koska ne kuulemma menevät aina yli ja morsian tulee nolatuksi. Sanoin hänelle, ettei polttareiden tarvitse sellaiset olla ja pyysin saada järjestää hänelle kunnon polttarit. Heitin vielä ilmaan, että eihän sen tarvitse olla tyttöjen iltaa kummemmat: vähän saunomista, hyvää ruokaa ja hieman viiniä kera hyvän elokuvan. Sain luvan järjestää ikimuistoiset polttarit niin, että paikalla olisimme vain me kaksi. Tästä alkoikin puoli vuotinen suunnittelu, joka huipentui viime tammikuussa mahtavaan yllätykseen. Kokonaisen puolen vuoden ajan ystäväni oli siinä luulossa, että viettäisimme perinteisen tyttöjen illan, ihan vain kahdestaan. Mutta näinhän en ollut suunnitellut. Yllätys oli niin mahtava, ettei ystäväni vieläkään taida uskoa jo vietettyjä polttareitaan todeksi. 
Joskus mietin sitä, että jos olisin vain lähtenyt lanssikuskiksi, voisin nyt olla vakituisessa työssä ja ehkä jopa pienen lapsen äiti. Minä olin kuitenkin päässyt sisään Kuopioon lukemaan ensihoitoa ja tein päätöksen, että jos vain pääsen Partaharjuun niin sinne menen. Ensihoito oli silloin yhteishaussa kuitenkin se ensimmäinen valinta ja Partaharjun nuoriso- ja vapaa-ajan ohjaaja vasta se viimeinen. Mitä lie tuolla ylhäällä minun pienen pääni menoksi on taas suunniteltu. Toisaalta nyt kun olen näitä ns. oman alan hommia tehnyt niin yksityisellä sektorilla, kaupungilla ja nyt seurakunnalla, niin kyllä voin sanoa tekeväni juuri sitä mitä haluan tehdä ja mistä nautin. Kuitenkin se välillä kummittelee tuolla takaraivossa, että jos olisin valinnut toisin niin olisiko elämäni erilaisempaa? Toisaalta ei se varmaan lanssikuskinakaan olisi parisuhteen aikaongelmat olleet yhtään sen helpommat.
Vihdoin ja viimein olen päässyt kotiin tämän kesän ensimmäiseltä riparilta. Omalla tavallani nautin leiri elämästä ihan suunnattomasti, mutta tämä 10 päivää otti jo hieman voimien päälle. Mutta selvisin hengissä tästä leiristä ja siitä opetus määrästä mikä minulla oli. Ei se oppituntien pitäminen ollut vaikeaa ja siitä mielestäni selviydyin ihan kunniallakin, mutta se oppituntien suunnittelu ja teko. Siinä menikin enemmän aikaa kuin olisin halunnut. Apuna oli jälleen iso kasa kirjoja, joista yritin kasata jotain järkevää. Ehkä olisin toivonut tämän ensimmäisen opetusleirini kohdalla sittenkin sitä, että käytössä olisi ollut oppikirjat, jotta silloin olisin voinut suoraan sen pohjalta rakentaa oppituntini. Tosin nyt sain käyttää omaa luovuuttani törkeästi hyväksi ja ottaa samalla myös huomioon sen, miten voidaan järjestää miellekästä opetusta ja millaisella oppitunnilla olisin itse halunnut osallistua. Tämä meni hyvin. Nuoret oppivatkin jotain eli en kiivennyt takamus edellä puuhun, ainakaan pahasti.
Mielessäni kummittelee kaiken maailman vauvahaaveet. Itse kun jo niin haluaisin, mutta mies vielä jarruttelee kovasti. Ei kuulemma tähän elämän tilanteeseen. Toisaalta ymmärrän, mutta toisaalta haluaisin laittaa vastaa. No kaikki aikanaan, ei Roomaakaan rakennettu päivässä.
